Osallistujan näkökulmasta kaikki on joukkueen kokoamisen ja ilmoittautumisen jälkeen kohtalaisen yksinkertaista. Sähköpostiin kilahtaa osoite ja kellonaika ”Ole täällä ja tällöin” sekä varustelista. Sitten vain junaliput, pakkaamaan ja vielä kimppakyydin sopiminen asemalle. Seuraavan 24:n tunnin sisällöstä ei ole mitään tietoa, mutta se ei haittaa lainkaan, päinvastoin. Jostain sitä ruokaa tulee, johonkin pääsee vessaan, aiheita julkaistaan kerran tunnissa. Sunnuntaiaamuna kuvista on annettu pisteitä ja voittaja palkitaan. Jotain kuitenkin tapahtuu kaiken tuon taustalla ja nyt saat kuulla mitä.
Votomaratonin suunnittelu ja toteutus aloitettiin tänä vuonna toukokuussa. Kesän aikana kolmihenkinen staabimme järjestäytyi nykyiseen muotoonsa, kisan teema päätettiin ja aiheideoita alettiin heitellä ilmoille. Kesällä Votomaratonin Facebookiin ilmestyi uusi teemaan sopiva kansikuva ja tapahtuman logo sai uuden freesimmän ilmeen, joka toistui tapahtuman markkinoinnissa. Alkusyksystä olimmekin valmiita aloittamaan markkinoinnin, sillä oli jo ilmoittautumisen aika.
Votomaratonille ilmoittautui tänä vuonna aivan huikaiseva määrä osallistujia, aivan hiukkasta vaille 130 henkeä. Onneksi tapahtumapaikan kapasiteetti riitti väenpaljoudelle oikein hyvin. Samaan aikaan seurakuntaopistolla järjestettiin myös piirin koulutustapahtuma Kolina 2. Aikataulujen limittäminen tuli tarpeeseen ja tapahtuman aikana vältyttiin pahimmilta ruuhka- ja epätietoisuustilanteilta.
Toisaalta opiston ruokalan koko kävi ilmi vasta perjantai-iltana ja tuli selväksi, ettei liki 150 henkeä tule onnistumaan saamaan välipalaa viidentoista minuutin aikaikkunassa kahdelta linjastolta, mutta tilanne ratkesi muutamalla puhelulla.
Kiitos kaikille osallistujille, jotka kysyivät ennen tapahtumaa kysymyksiä. Monen niistä vastaus päätyi osaksi osallistujakirjeitä ja esimerkiksi muutaman ylisuuren vartion osallistuminen tapahtumaan saatiin onnistumaan ihan sen avulla, että osallistujat rohkeasti kysyivät sen mahdollisuudesta. Kaikkiin kysymyksiin ei vastausta kuitenkaan ollut saatavilla, pääosin koska seurakuntaopisto oli paikkana itse kullekin varsin uusi ja tuntematon. Mutta pientä epävarmuutta on syytä oppia sietämään, yleensä asioilla on tapana järjestyä lopulta parhain päin. Ainakin itse olen sitä mieltä, että ennakkokysymyksiin tuli vastattua ihan kattavasti, mutta jahka osallistujat saavat palautekyselyyn vastattua, saamme käsittelyyn virallista tietoa tuostakin asiasta.
Tänä vuonna päätimme, että kaikki Votomaratonin aiheet olivat olemassa olevien elokuvien, tv-sarjojen, kirjojen, musiikkikappaleiden ja näytelmien nimiä. Vaihtoehtoja oli aivan liikaa, idealistat pursuivat hyviä tarina-aihioita ja alkusyksystä oli alettava karsimaan. Lopulliset aihevalinnat pyrittiin tekemään siten, että ne edustivat mahdollisimman kattavasti monenlaisia tunteita ja aihepiirejä. Muutamia hylättyjä aiheita olivat muun muassa Vain elämää, Lokki, Lapsuuden sankarille, Titanic ja Lumiukko. Englanninkieliset aiheet käännettiin lopuksi suomeksi ja yksi aihe julkaistiin ennakkoon osana vinkkisoittolistaa. Soittolistalle valikoitunut kappale, Sonata Arctican ”I have a right” (kisa-aiheena ”Minulla on oikeus”) oli itse asiassa koko staabille täysin uusi musiikkituttavuus, mutta varsin positiivinen sellainen.
Ennen tapahtumaviikonloppua tehtiin paperipuuhien lisäksi myös aivan konkreettisia valmisteluita. Tapahtumatunnisteiksi valmistettiin yksitellen 130 pinssiä, eikä siinäkään puuhassa vältytty kommelluksilta. Hutitulosteina syntyneet laput päätyivät kuitenkin lopulta hyötykäyttöön yöpalalipuiksi. Palkinnoiksi päätimme toteuttaa ”Kassillisia tarinaa”, eli keksimme jokaisesta tapahtuman kuva-aiheesta jonkin pienen palkinnon, joita sitten yhdistelimme erilaisiksi tarinakokonaisuuksiksi. Rahan takii -aiheen suklaakolikot löytyivät seitsemännestä kaupasta, mutta esimerkiksi Seitsemän veljestä -lanka oli yksinkertainen valinta. Ulkopuolisen on varmaankin hankala käsittää kuinka paljon päänvaivaa lopulta muodostui siitä, ettei Ässä Hässäkkä -karkkeja enää valmisteta, mutta onneksi vastaan käveli taikapapu ja palkinto Heräilevät jumalat -aiheelle oli päätetty.
Nukkuminen perjantain ja lauantain välisenä yönä jäi hiukan vähäiseksi. Kisan avauspuheenvuoro seuraavan aamun yhteistä aloitusta varten syntyi puolen yön jälkeen, mutta lopulta kaikki tarpeellinen informaatio saatiin siihen sisällytettyä. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä staabi kohtasi kellojen kääntämisen vuoksi hieman teknisiä haasteita, kun puhelimen herätys ei soinut ihan silloin kun piti, vaan päädyimme ottamaan tunnin pidemmät unet kuin olimme suunnitelleet. Noh, kaikki aiheet onneksi tuli julkaistua ajallaan ja onnistuimme kirimään arvosteluaikataulunkin kiinni ajoissa. Selvisimme, vaikka hätä silloin keskellä yötä olikin aika suuri. Olimme suunnitelleet yhden bonusaiheen julkaisemista, mutta edellä mainitun syyn takia se sitten jäi toteuttamatta. Sinänsä ilmeisesti ihan hyvä, kuulemma osallistujilla riitti tekemistä jo kahdenkymmenenneljän varsinaisen aiheenkin parissa.
Votomaraton oli yhteistyön tulos. Piirin työntekijät, piirin luottikset sekä ensi kesän piirileirin Ryskeen viestintä- ja markkinointitiimi olivat kaikki mukana toteuttamassa tapahtumaa. Yksi hallinnoi Kuksa-ilmoittautumisia, toinen jakoi iltapalaa, kolmas auttoi palkintojen kanssa ja neljäs kysyi, että ”miten menee, tarvitsetteko apua?”. Kisaviikonloppuna ensimmäisten neljän tunnin aikana meillä staabilaisilla ei ollut varsinaisesti mitään erityisen merkityksellistä tekemistä, koska ensimmäisen kuva-aiheen palautus oli vasta kahdelta iltapäivällä. Yhdessä parantelimme vielä palkintoja, harjoittelimme arvostelutaulukon käyttöä ja valmistauduimme noin 750:n kuvan arvostelemiseen. Arvostelun lomassa höpöteltiin, hihiteltiin ja tehtiin ihan oikeasti hommiakin. Reilu kahdenkymmenenneljän tunnin aikana ehti tutustua toisiin aivan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Vaikka itselleni onkin edelleen arvoitus, kuinka päädyin Votomaratonia tekemään, olen varma, että sitä oli tekemässä paras mahdollinen tiimi.
Paljon minulta on kyselty sitäkin, mikä tapahtuman järjestämisessä on kaikista palkitsevinta. Votomaratonin tapauksessa on ehdottomasti sanottava, että kuvat, kaikki ne upeat kuvat. Tänä vuonna kisa oli aivan äärimmäisen kovatasoinen ja jokaisen aiheen kohdalla sai innostua ja yllättyä siitä, kuinka oivaltavia ja upeita kuvia joukkueet olivat onnistuneet tiukan aikarajan puitteissa luomaan. Joukkueet tsemppasivat toisiaan jatkamaan kisaa, vaikka väsymys alkoikin hiipiä osallistujien keskuuteen yön pimeimpinä tunteina. Tämä ei ollut ensimmäinen Votomaratonini, eikä viimeinenkään. Välillä oli kiva katsahtaa tapahtuman tällekin puolelle, ensi vuonna tiedossa on taas oivaltamista ja selviytymistä oman joukkueen kanssa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua seuraavan Votomaratonin järjestämiseen, ota vain rohkeasti yhteyttä, ei tämä mitään rakettitiedettä ole!
Kasvatusministeri Laura Tiittanen (laura.tiittanen@partio.fi) tai kasvatusryhmän puheenjohtaja Reetta Suonpää (reetta.suonpaa@partio.fi)
Ja ihan tiedoksenne, kyllä, kyllä järjestäjänkin täytyy pohtia matkojaan ja pakkaamistaan, ihan siinä missä kaikkien osallistujien.
