Partiolainen – valmiina jo 85 vuotta sitten 

Yksi suomalaisen partioliikkeen merkittävimmistä aikaansaannoksista lienee ollut vapaaehtoisuuteen perustuvan verenluovutusperinteen potkaiseminen aluilleen. Partiolaisten Veriliitto perustettiin ensimmäisenä suomalaisena voittoonpyrkimättömänä verenluovutuspalveluna vuonna 1935, kun veren luovuttaminen oli vasta ottanut hatarat alkuaskeleensa lääketieteellisenä toimenpiteenä. Liitto pyrki vastaamaan luovutetun veren kasvavaan kysyntään, ja liiton jäsenten tehtävä oli lahjoittaa verta silloin, kun potilaan läheiset eivät voineet tehdä luovutusta. Suurimmillaan liitto koostui noin neljästäsadasta partiolaisesta, jotka olivat aina valmiina, henkeen ja vereen. 

Toisen maailmansodan sytyttyä ja suomalaissotilaiden hiihdettyä rintamalle pyrähti luovutetun veren tarve kasvuun. Vastuu veren luovuttamisesta siirtyi partiolaisten harteilta Puolustusvoimain Veripalvelulle, joka sotavuosien aikana huolehti luovuttajien rekrytoinnista ja veren varastoimisesta. Rauhan palattua olivat lääketieteelliset hoitomuodot kehittyneet niin, että tarve luovutetulle verelle jatkoi nousuaan, ja valtakunnallisen veripalvelun rooliin nousi Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu.  

Ei ole itsestäänselvyys, että verta pääsee luovuttamaan 

Suomen ensimmäisinä verenluovuttajina meidän partiolaisten lienee syytä jatkaa tätä perinnettä. Suomessa vain 18 vuotta täyttäneen on mahdollista luovuttaa verta, joten partioaktiviteetiksi luovuttaminen soveltunee vain lippukunnan vaeltajille ja aikuisille. Aktiiviselle vaeltajaryhmälle veren luovuttaminen koloillan aiheena ei kuitenkaan ole hullumpi idea.  

Kiinnostuneen kannattaa ottaa selvää kotikaupunkinsa veripalvelupisteestä.Esimerkiksi Jyväskyläläiselle verenluovutus onnistuu parhaiten Kalevankatu 8:ssa toimivassa Punaisen Ristin Veripalvelussa. Aukioloaikana sisään voi kävellä aikaa varaamatta, mutta jonolta välttyäkseen luovutusajan voi myös käydä varaamassa Veripalvelun nettisivuilta.  

Ennen kuin paikan päälle saapuu, on syytä vilkaista läpi Veripalvelun nettisivuilta löytyvä terveystilakysely. Kyselylomake kattaa pääosin luovuttajakandidaatin perusterveyttä ja sairauksia, mutta erityisesti eräs lomakkeen kohta pistää hämmentävänä silmään. Kohta 25 on osoitettu vain miehille, ja se esittää kysymyksen ”Oletko ollut seksikontaktissa miehen kanssa viimeisen 12 kk:n aikana?” Onko veren luovuttaminen siis kiellettyä jokaiselta seksiä useammin kuin kerran vuodessa harrastavalta homomieheltä, vaikka hän olisi naimisissa ja harrastaisi vain suojattua seksiä? 

Esitetään kysymys Punaisen Ristin Veripalvelulle. Veripalvelun viestintäosastolle soitettaessa puhelimeen vastaa Iira Hartikainen. Selviää, että kielto on ymmärretty oikein – kaikenlainen miesten välinen seksi vuoden sisällä estää luovuttamisen. Hartikainen kertoo kiellon perustuvan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tartuntatautirekisterin Hiv-tartuntaa kuvaaviin tilastoihin, eikä siinä oteta huomioon yksilökohtaisia tekijöitä.  

Kun tarkastellaan THL:n hiv-tartuntojen tilastoa, huomataan, että vuosina 1980-2019 hi-virustartunnan on saanut seksin välityksellä 2998 suomalaista. Heistä 43 % on saanut tartunnan miesten välisessä seksissä ja 57% heteroseksissä (miehet 31%, naiset 26%). Hiv-tartuntatilasto löytyy THL: nettisivuilta.  

Ensisilmäykseltä näyttäisi siltä, että valtavalta määrältä täysin terveitä, potentiaalisia verenluovuttajia estetään mahdollisuus auttaa. Hiv-tartuntahan on todettavissa verestä viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tartunnasta, ja esimerkiksi tänä vuonna hi-virus on THL:n tilaston mukaan tarttunut miesten välisessä seksissä vain 32 suomalaiselle. Hartikainen kertookin, että vuoden kattava suoja-aika ollaan lyhentämässä neljään kuukauteen. Säännös on suunniteltu toimeenpantavaksi kesälle 2020. 

 Veren luovuttaminen on vaikuttava kokemus 

Kun Jyväskylän Veripalvelun ovesta astuu sisään, kohtaa ensimmäisenä aulaan asettuneen muutaman ihmisen jonon. Palvelupisteen pöytää kruunaa taidokkaasti koristeltu piparkakkutalo, taustalla joululaulut luovat tunnelmaa. 

Ensimmäisenä kehotetaan täyttämään terveystilakysely ja juomaan kolme lasillista mehua. Hetken päästä tiedot käydään yksityisesti läpi Veripalvelun sairaanhoitajan kanssa ja sormenpäästä mitataan hemoglobiini.  

Kun kaikki on kunnossa, on aika lähteä kohti punaisia verenluovutustuoleja. Sairaanhoitaja katsoo, kumman käden taipeessa verisuoni on paremmin esillä, valmistelee laitteet luovutusta varten, puhdistaa kyynärtaipeen ihon. Tuoli kallistetaan taaksepäin, asentoon, jossa makoilu on oikeastaan mukavan rentouttavaa arkipäivän keskellä – tai olisi, jos ensikertalaista verenluovuttajaa ei kalvaisi jännitys.  

Neula työntyy kylmänä ja pistävänä ihon alle, ja kämmenelle asetetaan pieni sideharsorulla, jota luovutuksen aikana tulisi puristella. Ensin otetaan testattavaksi lähtevä verinäyte veriryhmän ja mahdollisten virusten tutkimista varten, ja vasta sitten aletaan täyttämään puolen litran veripussia. Veri kulkee pussiin pumppausten myötä omia aikojaan, ja veripussin täyttymistä voi luovuttaessaan tarkkailla olan yli kurkistellen. Luovutus kestää kahdeksasta kymmeneen minuuttia, joiden aikana sairaanhoitaja pysyy ensikertalaisluovuttajan vierellä.  

Kun viereisessä tuolissa vertaan luovuttaa ystävä ja televisioruudussa liikkuvat Veripalvelun seesteiset mainosvideot, aika kuluu nopeasti. Iho neulan pistokodassa turtuu eikä veren matka pois elimistöstäni tunnu epämukavalta.   

Pian on luovuttajan verta sisältävä pussi täyttynyt ja neula irrotetaan. Kyynärtaipeeseen painetaan muutama ohut haavatyyny ja niiden ympärille kiedotaan tiukasti sideharso. Ystävällinen sairaanhoitaja tuo käteen lasillisen raikasta monivitamiinimehua ja kehottaa istumaan paikallaan vielä kymmenisen minuuttia. Loppupäivä kehotetaan ottamaan rauhallisesti sekä välttämään liikuntaa, saunomista ja pitkäaikaista seisoskelua.  

Luovutuksen jälkeen olo tuntuu hieman huteraammalta ja hitaammalta, ajatuksenkulku puolestaan sumeammalta, mutta jännityksestään vapauduttua mieli on keveä ja iloinen. Veripalvelun kahviossa on tarjolla mehun lisäksi muun muassa tuoreita joulutorttuja, lämmintä glögiä ja hedelmiä. Palautuakseen elimistö tarvitsee erityisesti runsaasti nesteitä.  

Ensimmäistä kertaa vertansa luovuttanut kävelee Veripalvelusta ulos yhtä merkittävää kokemusta rikkaampana. Sydämelliset ja osaavat työntekijät sekä heidän välittämänsä kiitollisuus luovuttamisesta on painunut syvälle mieleen, mieliala on korkealla ja olalla heiluu kierrätetyistä pulloista valmistettu, hengenpelastaja-tekstillä varustettu kangaskassi. On uskomatonta ajatella, että oma taakseen jätetty veri voi pelastaa toisen ihmisen hengen. 

 Juttu julkaistu alunperin Liplatuksessa 1/2020.