Pinnalla

Joulutarina: Tonttuinkokous Korvatunturilla

Talvi on laskenut valkoisen vaippansa Korvatunturin ylle. Kaksitoista kuukautta ovat Joulupukin tontut ehtineet säheltää, askarrella ja suunnitella uusia keinoja tarkkailla lapsia, ja viimein on koittanut vuoden viimeisen Tonttuinkokouksen aika. Tonttuperhe kokoontuu hälisten, supisten ja kuiskuttaen yhteisen pöydän ääreen. Kynttilöitä sytytellään, piparkakkuja asetellaan tarjolle. 

Puheenjohtaja, Charles-tonttu, aloittaa kokouksen pyytämällä hiljaisuutta. Käsiteltäviä asioita on paljon, joten mitä pikimmin päästään aloittamaan, sen parempi. 

Ensiksi on puhuttava ilmastonmuutoksesta.  

”Kun lumen määrä ja kantavuus tulevaisuudessa vähenee, miten mahdollistamme pukin reen kiihdytys- ja laskeutumismatkat maan pinnalla?” Stefan-tonttu pohtii. 

Tontut ovat yhteistuumin sitä mieltä, että kehityksen on suunnattava kohti kestävää joulua. Mutta tapojen suhteen edes tontut, nuo joulurauhan sanansaattajat, eivät ole löytää yhteisymmärrystä. Kiivaan keskustelun jälkeen vuoden 2020 projektiksi sovitaan mikromuovia sisältävien lahjapaperien vaihtaminen biohajoavaan vaihtoehtoon.  

Korvatunturin pitkän aikavälin budjetti on sekin poltteleva puheenaihe. Jokainen kokee saavansa epäoikeudenmukaisen lohkon budjetista, ja kinastelun jälkeen tontut sopivat yhteistuumin siirtävänsä talousarvioneuvottelut seuraavaan kokoukseen.  

Siirrytään ulkosuhteisiin. Saapuukohan arvaamattomuudestaan tunnettu tonttusetä Donald jouluillalliselle? Kun suku kokoontuu, dramaattisilta paljastuksilta ei vältytä. 

”Vladimir-pikkuserkun ja Volodymyr-serkun välillä on toistaiseksi joulurauha, mutta riita kaipaa yhä kipeästi ratkaisuaan”, Emmanuel-tonttu tiedottaa. 

”Luulenpa, että meidän on sopuun painostaaksemme asetettava Vladimir-tontun jakelualueelle joululahjapakotteita”, Angela-tonttu arvioi, ja ympäriltä kuuluu myötäilevää muminaa. 

Vaikka Joulupukilla on monopoliasema lahjojenjakelussa, tulee silti raaka-aineita käsitteleviin kauppasopimuksien puimiseen käyttää aikaa. Mielipiteet jakautuvat nopeasti – osa tontuista linjaa, että raaka-aineiden tuottajia tulee kilpailuttaa parhaiden lahjojen valmistamiseksi, ja osa argumentoi, että pysyvä ratkaisu toisi Korvatunturille vakautta. 

Jokainen tonttu on jo enemmän tai vähemmän uupunut, kun Korvatunturin väkeä riivannut perheriita löytää sekin viimein tiensä pöydälle.  

”Minä haluan itsenäisyyttä, päätösvaltaa ja vapautta!” Boris-tonttu kiljahtaa.  

Vanhin tonttu pudistelee päätään ja kurottuu ottamaan piparkakun. Vanhoina hyvinä aikoina osasivat teinitontutkin käyttäytyä ja kunnioittaa vanhempaa tonttuväkeä. 

”On tärkeää, että nuori saa koetella rajojaan ja etsiä omaa tietään”, Emmanuel-tonttu muistuttaa, valkeaa partaansa silitellen.  

”Tehköön mitä tehköön, kunhan oppii käyttäytymään kuin kunnon tontun kuuluu”, tonttuvanhin jupisee.  

”Kaikki me koemme toisinaan kasvukipuja”, perheen kuopus, Sanna-tonttu huomauttaa. 

Boris-tontun posket punottavat suuttumuksesta. Vai liekö tonttu juonut jo tuopillisen liikaa jouluglögiä.  

”Kuulkaa, tottusisarukseni!” Ursula-tonttu huuhdahtaa, pysäyttäen Boris-tontun uhmakkaat vastausaikeet. ”Pian lyö jo kello viisi, ja meidän tulee saada hieman unta ennen sitä. Kerätkäämme voimia, sillä joulun koittaessa odottaa jo melkein 1,84 miljardia lasta joulua saapuvaksi.” 

”On aika painaa riitamme hetkeksi unholaan, sillä jollemme jouluna puhalla yhteen hiileen, jäävät maailman lapset ilman ansaitsemiansa lahjoja”, Angela-tonttu toteaa rauhallisella äänellään.  

Pitkin pyöreää pöytää näkyy nyökkäyksiä, hyväksyviä eleitä. Yhteistyö on ainut keino levittää joulurauhaa maailman ylle, ja jokainen lapsi, kansalaisuudestaan tai vanhempiensa päätöksistä riippumatta, on oikeutettu turvalliseen ja lämpimään jouluun.  

Tuolit kirskahtelevat hiljaa lattiaa vasten, kun tontut yksi kerrallaan nousevat pöydästä, kättelyiden ja kiitosten saattelemina lähtevät talsimaan kohti omaa makuusijaansa. On aika työntää riidat sivuun ja valmistautua välittämään joulun ihmettä maailman ihmisille.