Ihmiset

Kavereita, retkeilyä ja paperipartiota

Siiri Niinivirta, 23, esittelee itsensä innostujana ja luonnosta kiinnostuneena tyyppinä, oman elämänsä seikkailijana. Hänen lempijuttuihinsa kuuluvat partio, suklaa, retkeily ja kaverit.

Kuva Siiri NiinivirtaSiiri toimii lippukuntansa Ekin Partion lippukunnanjohtajana. Tänä vuonna hän toimii alkusyksyyn asti myös Järvi-Suomen partiolaisten piirileiri Ryskeen projektikoordinaattorina eli tekee Ryskettä työkseen. Useiden samanaikaisten projektien tekeminen on kuitenkin Siirille tuttua ja työvälineet aikatauluttamiseen löytyvät: ‘’Käytän kalenterissani 3-4 eri väriä, joilla merkkaan eri tapahtumat. Kun esim. koulu, työt ja partion eri projektit erottuvat omikseen, on aikatauluttaminen helpompaa.”

Ero partiossa tehtävän työn ja vapaaehtoistoiminnan välillä on kuitenkin selvä: ’’Päänsisäinen rajanveto on tärkeää. Vaikka olen lippukunnanjohtaja, en ota kantaa piirin asioihin luottiksena, enkä vaikkapa käytä lippukunnan ääniä piirikokouksissa.’’

Työltään Siiri odottaa eniten uusien ihmisten kohtaamista ja heidän kanssaan toimimista sekä tietysti heinäkuussa olevaa leiriä. Lippukunnan johtamisessa toimintaympäristö on tutumpi. Siiri tahtoisi viedä toimintaa eteenpäin, avoimemmaksi ja helpommaksi. Kehityskohteeksi Siiri mainitsee aikuisten rekrytoimisen, joka on hänen Ko-Gi-kurssinsa kehittämistehtävä. ‘’Paras tapa saada aikuisia mukaan toimintaan on kuitenkin kysyä suoraan, että hei, tuutko mukaan?’’ Partio tarjoaa myös aikuisille mielekästä toimintaa, eikä pelkkää pestiä.

Yli 22-vuotiaille suunnattu Ko-Gi eli partiojohtaja-jatkokoulutus saakin Siiriltä kehuja. ‘’Ko-Gilta olen saanut elämääni hyviä ihmisiä, tärkeitä ystäviä, joiden kanssa muun muassa näistä aiheista voi puhua.’’Hän suositteleekin kurssia kaikille, jotka tahtovat kehittyä paremmiksi johtajiksi ja kaipaavat lisämaustetta partioarkeensa.

Mutta millainen on hyvä johtaja?

‘’Tätä on tullut pohdittua paljon tässä viimeisen vuoden aikana’’, myöntää Siiri. Hänen mielestään hyvä johtaja on mukautumiskykyinen eli ymmärtää, että kaikkia ei voi johtaa samoin, eikä kaikki mene niin kuin itse toivoisi. Siiri pyrkii myös johdettavien ihmisten yksilölliseen huomiointiin. Varsinkin vapaaehtoistyössä on tärkeä kuunnella, millaista toimintaa ja johtamistapaa kukin itse haluaa. Hyvänä toimintatapana hän mainitsee pestikeskustelut. Niiden avulla saa kuvan siitä, mitä pestaaja ja pestattava odottavat, ja mihin ovat valmiita panostamaan. Näin tiedetään myös, mitä toiselta voi vaatia. Tämä takaa, että into, ja motivaatio, tekemiseen säilyy yllä ja innostaa muitakin.