Partio on hyvin moniulotteinen ja jatkuvasti kehittyvä järjestö, jolla on rajapintoja useiden eri alojen kanssa. Sain tehtäväkseni kirjoittaa omasta kokemuksestani partion kehitystehtävän parissa.
Valmistuin restonomiksi Kajaanin ammattikorkeakoulusta helmikuussa. Matkailualan opintoni sisälsivät paljon projektitoimintaa ja ohjelmaa ulkona. Kun mietin opinnäytetyöni aihetta, halusin sen käsittelevän itselleni tärkeää kohdetta. Päädyin valitsemaan työni aiheeksi elämyksen partiojohtamisessa ja -toiminnassa.
Rajasin laadullisen tutkimuksen viitekehykseen teoriaa elämyksestä käsitteenä ja ilmiönä, johtamisesta ja johtajuudesta sekä partion ominaisista toimintatavoista. Opinnäytetyö avaisi partioharrastusta sellaisille, jotka sitä eivät vielä tunne. Toisaalta tutkimuksen myötä pystyisin tukemaan pitkäaikaisen harrastukseni ylialaista kehitystä. Asetin tutkimuskysymykseksi, miten partiojohtajat hyödyntävät elämystä johtamisessaan ja miten partiossa koetut elämykset vaikuttavat johtajan omaan harrastukseen.
Haastattelin kahdeksaa noin 20–50-vuotiasta partiojohtajaa, jotka keräsin HC-partiolaisista. Paras osuus työssäni olivat juuri keskustelunomaiset teemahaastattelut, sillä pystyin eläytymään tarinoihin leireiltä ja retkiltä! Keskusteltavaa olisi riittänyt enemmänkin, kuin ohjekysymysten verran.
– – elämys on iso tunne kokemuksista, jotka jollain tavalla muuttavat kokijaa.
Tuloksista suurimpana selvisi, että partiojohtajat kokevat elämyksen jakaantuvan arkielämyksiin sekä kohokohtiin. Arjen pieniä elämyksiä olivat muun muassa koloiltojen opitut taidot, kuten tulitikun sytyttäminen sekä se, kun opitaan huolehtimaan itsestä ja muista yhdessä. Näitä arjen kultahippuja oli aina suurten elämysten, kuten leirien ja tapahtumien, välillä. Ilman arkea juhla tuntuisi vain tavalliselta ja ilman juhlaa arjesta puuttuisi jotain, mitä odottaa.
Haastatellut partiojohtajat määrittelivät elämyksen olevan yllättävää, ainutlaatuista ja opettavaista. Elämyksen teorian mukaan, elämys on iso tunne kokemuksista, jotka jollain tavalla muuttavat kokijaa. Nuoremmille johtajille merkityksellistä olivat myös sosiaaliset tekijät, ja usein isot elämykset olivat merkittävässä roolissa. Vanhemmat johtajat puolestaan näkivät arjen merkityksellisenä kasvattavana tekijänä, ja usein oma rooli koettiin mahdollistajana lapsille ja nuorille.
Kaikkia vastauksia yhdisti se, että partiossa tehdään asioita ei pelkästään itselle, vaan myös toisille, juuri kuten B-P on jo aikoinaan todennut. Partiossa tärkeämmäksi koettiin arvomaailma ja tekemisen tarkoitukset kuin itse elämyksellinen kokeminen. Mitä ikinä ovatkaan nämä vetovoimatekijät, on niitä hyvin vaikea sanoittaa, jos ei ole itse ollut mukana partiossa. Mutta minkälaisia ovat ei-partiolaisten mielikuvat partiosta etenkin nyt viime vuoden aikana kasvaneen ulkoilmaharrastuneisuuden jälkeen?
Tutkimus ja opinnäytetyö partioaiheen parissa opetti paljon harrastuksestani ja sen avulla pystyin syventämään ammattiosaamistani. Paras vinkkini opintojen loppumisen jälkeen on se, että kokoa kaikesta ympärilläsi olevasta juuri omannäköisesi kokonaisuus. Älä täytä elämää tehtävillä, vaan mieluummin opinnot tai työ elämällä!
