Miksi projekti sitten vei hurjat kymmenen vuotta? Juha kuvailee, kuinka käytännössä kaikki, minkä voisi kuvitella menevän pieleen, meni pieleen. Kankaan saanti erityisesti tietyssä värissä osoittautui odotettua haastavammaksi. Tämän vuoksi huivin väriä jouduttiin vaihtamaan alkuperäisestä suunnitelmasta. Painattajaa etsittiin useampi vuosi, kunnes sopiva löytyikin lopulta Palokasta. Jossain välissä pääsi koko huivimallikin katoamaan. Koko Jyväskylä tyhjennettiin kanttinauhasta. Loppumetreillä kankaan toimitus vielä viivästyi, mikä sai lippukunnan jo hieman jännittämään, ehtivätkö huivit edes ajoissa perille.
”En olisi ikinä voinut kuvitella, että se voi olla noin vaikeaa” – toteaa Juha pyöritellen uutta huivia kädessään.
Vaikeuksista huolimatta lippukuntalaiset ovat nyt innoissaan uusista huiveista. Modernin ilmeen lisäksi uudet erottuvat huivit tekevät omat lippukuntalaiset tunnistettaviksi. On jopa turvallisuuskysymys tunnistaa isoista partiotapahtumista, sinisten huivien merestä, kuka kuuluu omaan lippukuntaan.
Juha uskoo, että jos partioliike voi uudistua, niin silloin pitäisi voida lippukunnankin. Symboliikka on symboliikkaa, oli se sitten uutta tai vanhaa. Tärkeintä on, että huivi kertoo jotain lippukunnastaan, ja PaPan uusi huivi erottuukin sekä edestä että takaa. Huiviin painettu kuva symboloi sekä liekkejä että Palokkajärven aaltoja. Kuva muistuttaa vahvasti vanhojen huivien painatusta, mutta kulkee pelkän niskakuvan sijaan huivin etupuolelle asti.
Vaikka persoonallinen ja 2000-luvulle tuotu huivimalli kuulostaakin joka lippukunnan unelmalta, kehottaa Juha harkitsemaan kuitenkin tarkasti ennen kuin ryhtyy uudistusprosessiin. Sen lisäksi, että uudistus vie vuosia, vie se myös paljon rahaa. PaPan huiviprojekti ei ole Juhalle ensimmäinen kerta, kun hän lähtee viemään huivin uudistusprosessia eteenpäin. Kuten mainittu, yllätyksiä tuli vastaan kokeneellekin. Uuttakin tuli opittua – ainakin päärmeen ja lankasuoran merkitys.
