Elämykset

Lököjotos, tuo soiden taisto

Tässä tarina neitsytmatkastani: Kilpailu poikkeaa normaaleista pt-kilpailuista maaston (suo), tehtävien, varustuksen (kerron lisää myöhemmin) ja tuomareiden lahjomisen näkökulmasta. Kilpailu käydäänkin pääasiallisesti suolla, mutta metsä- ja tieosuuksia löytyi ainakin tästä kisasta. Tehtävät ovat puolestaan normaaliin pt-kisaan verrattuna helpohkoja, yllätystehtävämäisiä (tehtäviin ei voi ennalta valmistautua eivätkä ne vaadi älyllistä tai fyysistä suorittamista), jotka näissä kisoissa liittyivät vahvasti avaruusteemaan.
Varusteet ovatkin aivan oma juttunsa. Tämän vuoden Lököllä muun muassa seuraavat asiat olivat kiellettyjä: oranssi kirja (henkilökohtainen suosikkini), mureneva ruoka, ruotsalaisuus ja kommunismi.
Tästä eniten haastetta aiheutti ruotsalaisuus ja mureneva ruoka. Varusteluettelo sisälsi pakollisena varusteena keksejä, joten päädyimme toteuttamaan kuvanmukaiset minikeksit painon ja tullin vandalismin minimoimiseksi. Pitkän linjan partiolaisena tuli kyllä suurena yllätyksenä kuinka paljon käytämme ruotsalaisia tuotteita. Emme uskaltaneet ottaa riskejä tullin suhteen, joten poistimme tavaroistamme myös kaikki tanskalaiset ja norjalaiset tuotteet. Murenevan ruuan suhteen jouduimme salakuljetuslinjalle, sillä leipää oli pakko saada matkaan.

Saavuttuamme keskelle Polvijärven korpea jouduimme odottamaan itse kisaan pääsyä, sillä tullissa oli ruuhkaa.  Kyseisellä tullilla tarkoitetaan toimikunnan tavararatsiaa, jossa kaikki kisavarusteemme pengotaan ja kaikki listalla mainitut asiat ja esineet takavarikoidaan. Onneksemme tavaroista löytyi lahjontavälineitä ja kaikki yritysomistussuhteet (esimerkiksi Halti) oli etukäteen tarkastettu. Kuin huumekuskit konsanaan, saimme salakuljetettua vyötäröllä myslipatukoita ja leipiä kisaan. Tullista selvittyämme saimme ihastuttavan kartan ja sankon kannettavaksi. Lököjotoksen erikoisuuteen kuuluu vaihteleva karttamalli, joka tänä vuonna oli kakkoskakkosesta tehdyn kuution. Kuution sivuille oli tulostettu kartta muoville, joskaan karttapalat eivät luonnollisesti olleet missään järjestyksessä. Mieluummin kannoin tätä kuin edellisvuoden kipsilevyyn tulostettua karttaa.

Matka alkoi ja tarvoimme muutaman kilometrin kohti yöpymispaikkaa. Tällä matkalla ehdimme pohtia strategiaamme ämpäreihin liittyen. Tullissa saimme tehtäväksi kantaa matkassa ämpäriä ja varastaa muilta niitä. Muutama sääntö kuitenkin ämpärileikissä oli; ämpäriä tuli kantaa kädessä, mutta sitä ei saanut teipata tai muuten kiinnittää, lisäksi ämpäri tuli pitää vähintään metrin majoitteesta eikä sitä saanut piilottaa varusteisiin. Päätimme ottaa varman päälle ja piilotimme ämpärin maastoon sammaleen alle noin 100 metriä ennen yöpymispaikkaa. Illalla onnistuimme varastamaan myös toisen ämpärin, mutta sen piilotus jäi heikoksi ja ämpäri oli aamulla varastettu.

Kuva Lököjotos Annina Koskinen

Mukavan ja hyvin nukutun yön jälkeen aamu koitti lämpöisenä. Muut nukkuivat, joten ehdimme tutkia ämpäreiden varastusmahdollisuuksiamme. Hain myös onnistuneessa maastokätkössä olleen ensimmäisen ämpärimme ja varastimme toisen. Piirsimme kartan ja lähdimme matkaan. Kartta kiersi lyhyehkön n. 5km lenkin, joten päätimme piilottamaan ämpärit uudestaan maastokätköön. Päätimme piilottaa maastoon myös teltan, makuupussit ja makuualustat, jolloin meidän ei tarvitsisi kantaa niitä koko matkaa. Matka alkoi siis mukavissa tunnelmissa kevyet rinkat selässä. Päivän ohjelma sisälsi avaruushampparista aiheutuneen ruokamyrkytyksen hoitamista, Arttu Wiskarin tuhoamista kananmunilla (harmillisesti meidän tiu oli vain tulostetussa muodossa…), suotanssia sekä avaruusmuffineiden tekoa. Olimme luonnollisesti valmistautuneet kilpailuun ja meillä oli valmiita avaruusmuffineita matkassa, joiden täydellisyyttä tuomaritkin ihmettelivät. Kartta ehti päättyä useaan otteeseen, maastokätkö jouduttiin tyhjentämään, suopursut raastoivat nilkkoja, hiki virtasi helteisessä säässä, mutta edes virtaavan joen ylittäminen varusteineen ei saanut mieltä maahan. Vihdoin koitti jokaisen kisan helpotus ja koitos; yörasti. Ämpäristrategiaamme oli kuulunut myös ensimmäisenä yörastille saapuminen, jotta ehdimme piilottaa kertyneet ämpärit maastokätköihin. Tämä onnistui luonnollisesti loistavasti ja pääsimme hiomaan foliosta kädet verillä kiiltävää palloa.

Aamu koitti viileämpänä kuin kaksi edellistä päivää. Yllätykseksemme rastit jatkuivat edelleen. Kävimme maistelemassa avaruustahnoja, leikkaamassa potilasta, etsimässä epäilyttäviä yhteystietoja suolta ja tappelemassa suomonstereita vastaan. Aamun rastit sujuivat mukavasti ja pääsimmekin jo ennen yhtätoista takaisin telttaan lepäilemään ja kasailemaan kamppeita. Onnistuneen ämpäristrategian lopputuloksena oli neljä ämpäriä ja ämpäritaiston voitto. Palkintojenjaossa palkittiin eniten lököpisteitä saanut joukkue rukkasella ja sarjan voittaja wc-renkailla. Näille arvostetuille sijoituksille emme kuitenkaan vielä yltäneet, mutta ehkä jonakin vuonna. Väsyneenä, soisena ja onnellisena voin todeta Lökön olleen huomattavasti inhimillisempi kokemus, kuin mitä olin odottanut.