Leirilehti

Rysähdyksen ennakkonumero ilmestyi rakennusleirin harjakaisissa. Verkkoversiossa raksan tunnelmiin pääsee tutustumaan kuvakoosteen muodossa.

ROHKEUDESTA
Teksti: Miia Tikkanen

”Se on voimavara.”

”Etenemistä. Miksei pysähtymistäkin.”

”Se on sitä kun uskaltaa mennä järveen vaikka tietää, että vesi on liian kylmää.”

Muun muassa näin voimme määritellä rohkeutta. Rohkeus on jotain, joka esiintyy niin pienissä kuin suurissa tilanteissa, aina silloin kun sitä tarvitsee, ja Ryskeellä sitä on paljon. Oletko jännittävän pestin äärellä? Ajattelitko kokeilla ohjelmalaakson uutta aktiviteettia? Otitko matkaan teltan, joka kutsuu toisinaan sadevedenkin sisään? Olet näin tehdessäsi rohkeasti päättänyt pärjääväsi ja antanut itsellesi mahdollisuuden onnistua.

Leirilehti Rysähdys toivottaa teidät kaikki tervetulleeksi leirielämän viettoon! Muistakaa, että Ryske ei olisi Ryske ilman rohkeutta.

Nyt se kuuluu!
Teksti: Miia Tikkanen Kuvat: Susanna Sillanpää, Tuomas Turpeinen

Päivän erikoisuus on aistittavissa, kun telttojen ovet avautuvat aamulla ensimmäistä kertaa. Tänään Hyvärilän leirikeskukseen johtavat tiet olisivat kiireisiä ja leirisuora alkaisi täyttyä omaa savuaan etsivistä leiriläisistä. Viime hetken valmistelut ovat vielä käynnissä, kun ensimmäinen bussi jo kaartaa pihaan ja tipauttaa kyydistään joukon uusia kasvoja.

Toimiston puhelin soi ja kysymyksiin etsitään vastauksia. Vielä hetken leirielämä on opettelua vaan, mutta ainakaan innokkuutta Ryskeeltä ei puutu. Uskallamme esimerkiksi arvata, että savujen porttien välillä tullaan tuttuun tapaan käymään kiivasta kamppailua. Valmiita taidonnäytteitä pääsee ihastelemaan joka puolella leiriä jo muutaman päivän kuluttua.

Tuntien sisällä saapumisesta uusia telttoja on noussut väripisteiksi nurmikentän joka laitaan kiitettävä määrä ja kun yhden kiilan kilkutus loppuu, on toinen sitä jo jatkamassa. Leiritunnisteet kiinnittyvät yhden ranteeseen ja toisen hiuksiin, ruoka-aikoja kysellään ja huutoja luntataan vielä leirikirjasta. Leiri kokoontuu yhteen jo illansuussa, jolloin pääsemme tutustumaan paitsi toisiimme, myös Ryskeen tarinaan ensimmäistä kertaa yhteisohjelman siivittämänä.

Koko leirissä vallitsee yleinen ihmetyksen ja odotuksen tunne – nyt se Ryske on täällä, nyt se näkyy ja ennen kaikkea, nyt se kuuluu!

Herkkuhetkiä Pianossa
Teksti: Jenna Summala ja Teija Tuononen Kuva: Teija Tuononen

Tänään leirisuoralle avattiin kahvila Piano kaikkien leiriläisten iloksi. Kahvilamestari Saija Miettinen kertoo fiiliksistään ensimmäisenä leiripäivänä. Miettisen mukaan ensimmäinen päivä on mennyt hyvin, mutta vielä vähän on harjoittelua kahvilan toiminnassa. Asiakkaita on käynyt paljon eli tekemistä on kuitenkin riittänyt koko ajaksi. Tuotteita on mennyt hyvin kaupaksi ja myydyimmät tuotteet kahvilamestari kertookin olevan berliininmunkki sekä kahvi. Kuva Saija Miettinen

Kahvilan valmistelut on aloitettu jo vuoden vaihteessa tuotevalikoiman miettimisellä sekä tekijöiden pestaamisella. Tärkeä osa esivalmisteluja on myös ollut kahvilan ilmeen suunnitteleminen sekä sen toteuttaminen. Muiden suurleirien kahviloihin verrattuna Pianoon on uutena tuotteena hankittu irtokarkkeja leiriläisten nautittavaksi. Leiriläiset ovat hyvin löytäneet irtokarkit sekä kahvilan kokonaisuudessaan, toteaa Miettinen.

Jos perinteinen kahvilassa oleminen ei innosta, niin Pianosta löytyy myös muita aktiiviteetteja kahvilapalveluiden lisäksi. Pianossa järjestetään pop-up -ohjelmaa ja sieltä voi myös halutessaan lainata lautapelejä kavereiden kanssa pelattavaksi. Joka aamu Pianossa järjestään joogatuokio ja sitä kahvilamestari suositteleekin kaikkien kokeiltavaksi kahvin, teen tai smoothien kera.

Ekaa kertaa piirileirillä
Teksti ja kuva: Rosariina Suhonen

Kuva Kajaanin Korvenpoikien tarpojia

Piirileirit ovat monelle partiolaiselle ensimmäisiä suurempia leirejä. Ensimmäistä kertaa piirileirillä ovat muun muassa Kajaanin Korvenpoikien tarpojat Enni Mylly, Saara Heikkinen ja Helmi Ojalehto. Savun rakentelupuuhista tavoitetut tytöt ovat innokkaina ja hyvillä mielin ensimmäisenä piirileiripäivänään. Matka Ryskeelle Kajaanista oli alkanut aamulla kahdeksan maissa. Matka oli sujunut leppoisasti piirrellessä ja kavereitten kanssa jutellessa.

Ensimmäisenä leiripäivänä tarpojat olivat ehtineet jo rakennella savua, kierrellä tutustumassa leirialueeseen sekä käydä lounaalla, joka oli kaikkien mielestä oikein maistuva.

Tyttöjen mielestä Ryske vaikuttaa mielenkiintoiselta ja he odottavat hyvillä fiiliksillä tulevaa leiriä.

“En ole kauheasti lukenut ennakkoon, mitä kaikkea täällä on ohjelmassa, joten ei myöskään ole kauheammin odotuksia. Tulee varmasti siis paljon yllätyksiä!”, kertoo Saara.

Enni ja Helmi odottavat kaikista eniten vain tarpojille suunnattua ohjelmaa, haikkia. Mikään ei kuulemma jännitä kokeneita leiriläisiä, eikä edes Helmiä, jolle Ryske on vasta toinen partioleiri. Kaikkien kolmen mielestä Ryskeestä tulee varmasti mahtava leiri!

Alkusoiton äänilähteet
Teksti: Miia Tikkanen Kuvat: Antti Putkonen ja Roope Jääskeläinen

Jos Hyvärilän leirikeskuksen ympäristö ei aiemmin ollut tietoinen partiolaisten paikallaolosta, niin se sai siitä varmistuksen ensimmäisen yhteisohjelman aikana. Jokainen alaleiri edusti väreissään ja äänissään vuoroin huudoin, vuoroin yhteislauluin, aina yhtä äänekkäästi.

Alkusoitto oli alkumetreiltä saakka paitsi musikaalinen myös jännityksentäyteinen, kun yleisö tapasi Lauran ja Raunin kumppaneineen. Staabikin pääsi lavalle pitämään teehetkeä ja pelaamaan erän sananselitystä. Äänilähteet raikuivat milloin minkäkin alaleirin toimesta, ja erityistä mökää herätti lavalle Koitosta kuvaamaan saapunut tubettajajoukko.

Leirilaulu sai buffit kurottautumaan kohti auringonsäteiden maalaamaa taivasta. Ryskeen hiljetessä iltaan voi telttojen seinien takaa vielä kantautua Äänilähteen sävelten hyräilyä.

Lauran ja Raunin viesti Alimaailmasta
Teksti: Yhteisohjelmatiimi / Viivi Keinänen

Käännös: Henri Lemmetty

Hei te kamut siellä Ryskeellä! Laura ja Rauni kirjoittavat täältä teille. Toivottavasti tämä viestimme tavoittaa teidät leiriläiset. Meille kävi tosiaan hiukan hassusti: minä, Rauni, innostuin kovasti kummallisesta metsästä kuulemastani äänestä ja lähdin tutkimaan sitä. Laura tuli perässäni ja putosimme jonnekin kauas alas, toiseen maailmaan. Täällä ollaan nyt, emmekä oikein tiedä, miten täältä pääsee pois.

Täällä on paljon kaikenlaista uutta tutkittavaa. Rauni on meistä se uteliaampi ja hän on rohkeammin tutustunut uusiin tyyppeihin, mutta on Laurakin rohkaistunut aina vähitellen. Ystävän tuella on hyvä lähteä mukaan kaikenlaisiin hurjiinkin seikkailuihin ja sellaiselle tämä juuri tällä hetkellä tuntuu.

Hieman meitä harmittaa, kun emme päässeet osallistumaan Ryskeen avajaisiin, toivottavasti oli hyvät juhlat. Meidän tilanteemme tuntuu juuri nyt siltä kuin tämä olisi vasta alkusoittoa jotain isompaa tulevaa varten. Mutta tiedä sitten, kuinka tämä tästä jatkuu. Me yritämme tehdä parhaamme ja etsiä täällä Lauran sisäistä ääntä. Olkaa tekin siellä rohkeita, tutustukaa uusiin tyyppeihin ja kokeilkaa uusia juttuja!

Partioystävykset Laura ja Rauni

In English
Bravery
”It’s a resource.”

”Moving forward. Why not stopping, too.”

”It’s about how you are brave enough to go into a lake even you know the water will be cold.”

These are some examples how to define bravery. There’s not a moment that’s too big or too small for bravery to appear, and there’s a lot of it here at Ryske. Are you about to take on an exciting task at the camp? Will you try a brand new activity, or did you pack the tent that leaks? If so, you’ve decided to make the most of it and given yourself a chance to succeed!

Ryske News, Rysähdys, welcomes you all at Ryske. Remember that Ryske would be nothing without bravery.

Laura & Rauni’s message from the Underworld
Hello to all our friends at Ryske! Laura and Rauni here. We hope these messages reach you scouts. Something a little silly happened to us: I, Rauni, got quite excited about a strange noise coming from the woods and decided to follow it. Laura came after me and we fell somewhere far down, into another world. Well here we are now, and we don’t really know how to get out of here.

There’s a lot of new to explore here. Rauni is the curious one from us two and she has been introducing herself much more eagerly to new friends, but Laura has been gathering courage little by little. With a bit of help from a friend it’s great to join all kinds of crazy adventures and it feels just like that right now.

It is a shame that we haven’t been able to come to the opening ceremony of Ryske, we hope you’ve had a great party. Our situation feels like it is just a prelude for something even bigger. But you never know how this will continue from here on. We are trying to do our best and find Lauras inner voice here. You be brave too, make new friends and try new things!

Scoutfriends Laura and Rauni

Editor’s note
Hi there,

and well done! You’ve found your way to our camp and hopefully you have made yourself feel at home. For the past week the field you’ve pitched your tents has slowly but surely come to life and is now full of people from all over Finland and many places around the world.

This paper is the first official Ryske News, Rysähdys, and you will get to enjoy three further issues during the camp. Each paper will include something in English and maybe you’ll pick up some Finnish along the way as well!

On behalf of our whole team, I wish you many wonderful moments with us here at Ryske!

Miia Tikkanen

Näköispainos pdf-tiedostona: Rysähdys nro 1.

YSTÄVYYDESTÄ
Teksti: Miia Tikkanen

Mikä on parasta partiossa? Ensimmäinen kuulemani vastaus oli että herkkuhetket, mikä on toki ehdottoman oikein, mutta sitten yhä useampi kertoi ystävien olevan heidän partioelämänsä ydin. Ja tottahan se on. Ystävien kanssa saadaan kiilat uppoamaan routamaahan ja yörastin tehtävä jos ei valmiiksi niin ainakin palautettua. Ystävien kanssa huuto kuuluu kauemmaksi, hymy yltää ylemmäksi ja karkkipussin pohja kolahtaa sormenpäihin odotettua aikaisemmin. Mietipä, kun joku ajattelee partiota, hän ajattelee sinua ja kaikkea sitä, mitä olette yhdessä kokeneet. Haastakaa itseänne löytämään tältä leiriltä uusia ihmisiä, joiden kanssa voitte kokea lisää partiossa ja sen ulkopuolella.

Ryske ei olisi Ryske ilman ystävyyttä.

Alaleiriesittely: Törinä
Teksti: Jenna Summala Kuvat: Roope Jääskeläinen, Tuomas Turpeinen

Vihreästä väristä tunnistettavan Törinän kuulee jo kaukaa. Lujaa soivat torvet kaikuvat läpi leirialueen, minkä varmasti kaikki muutkin leiriläiset huomaavat. Törinän alaleiripäällikkönä toimii Esa Liinamaa Etelä-Pohjanmaalta Jurman Saloveikoista, ja hänen oikeana kätenään ohjelmamestari Hanna Villanen Palokan Partiolaisista Jyväskylästä. Heidän mielestään Törinästä tekee ainutlaatuisen sen osaava, kansainvälinen porukka, joiden kanssa asiat sujuvat jouhevasti. Paahteisen auringon lisäksi johtokaksikon helposti lähestyttävät persoonat luovat lämpimän tunnelman koko alaleiriin.

Aamupäivällä alaleirin alueella oli hiljaista, sillä suurin osa leiriläisistä oli ohjelmassa tai jossain muualla pois savuista, mutta lounaan ajaksi alaleiri taas täyttyi leiriläisistä. Joitain alueita oli kokonaan tyhjillään odottaen lauantaina saapuvia sudenpentuja ja seikkailijoita. Osissa savuista rakentelukin oli vielä kesken, mutta sopii kysyä, saako rakentelua ikinä valmiiksi leirin aikana; aina löytyy jotain jota voi korjata tai viimeistellä. Savujen portteihin on selkeästi nähty vaivaa, sillä ne kuvastavat hyvin Törinää ja sen äänimaailmaa. Monien porttien pielistä löytyi itse tehtyjä käyrätorvia, joiden äänet kaikuvat aina ympäri alaleiriä.

Erityisesti Fantti-savun portti jäi mieleen, sillä siinä oli koristeena käytetty söpöjä pehmonorsuja ja koristi porttia jopa norsun korvat ja kärsä, mitkä eivät ole ihan perinteisemmästä päästä. Elli Kärkkäinen ja Ella Siitari Sotkalan Sisseistä Mikkelistä kertoivat idean leiriporttiin tulleen savun johtokolmikon kokouksessa ja lippukunnan nuoremmat partiolaiset toteuttivat sen ennen leiriä, eli valmistelut oli aloitettu jo aikaisemmin. Molempien mielestä leirin alku on sujunut leppoisasti ilman kummempia vastoinkäymisiä. Samaan hyvään fiilikseen yhtyvät myös Sampo Männistö ja Jaakko Taipale Mäntyharjun Partiolaisista. Kaikkein neljän mielestä Törinästä tekee ainutlaatuisen sen kovaäänisyys; törinäläiset kuuluvat ja näkyvät hyvin leirin arjessa.

Suomalaisten partiolaisten lisäksi Törinässä voit törmätä myös ulkomaisiin partiolaisiin Luxemburgista sekä Venäjältä. Luxemburgilaisten johtajan, Jennifer Adamin, mielestä on omituista, että suomalaiset syövät neljä kertaa päivässä, sillä samaa ei tapahdu Luxemburgissa. Kulttuurilliset erot ihmetyttävät myös Vincent Koksia, jonka mielestä on mielenkiintoista nähdä eri ryhmiä sekä tutustua heihin. Molemmat odottavat leiriltä suomalaisen kulttuurin, kuten saunan kokemista sekä uusia tuttavuuksia.

Alongside Finnish scouts, you can meet international scouts from Luxembourg and Russia in Törinä. The leader of Luxembourg Scouts, Jennifer Adami, tells that it’s strange that Finnish scouts eat four times a day, not like in Luxembourg. Cultural things also amaze Vincent Koks, who thinks it’s interesting to see different groups and to get to know them. Both of them are eager to experience Finnish culture like sauna, and make new friends.

Yleinen fiilis Törinässä on mahtava, sillä alueella kuljettaessa kuuluu paljon erilaisia ääniä; yksi soittaa melodikaa, toinen rakentelee vimmatusti ja kaikki nämä äänet yhdessä luovat kotoisan tunnelman alaleiriin. Kuuleman mukaan myös pokerin pelaaminen on suosiossa leiriläisten keskuudessa, panokset vaihtelevat kolmen karkin ja puolikkaan keksin välillä. Monen leiriläisen mielestä Törinässä ovat parasta torvet, joista kuuluu voimakkain ääni koko leirin alueella. Tuo kuvastaa hyvin Törinän koko olemusta, ja niihin kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa.

Alaleiriesittely: Pärinä
Teksti: Teija Tuononen Kuvat: Teija Tuononen, Susanna Sillanpää

Pärinän alaleirin kulkureitti täyttyy pikkuhiljaa kulkijoista. Vaikka ohjelmalaaksot ovat jo tarpojien käytössä, löytyy alaleirin reitillä aikuisien lisäksi samoajia, jotka ovat jo päässeet pois pestiin perehdytyksestä. Kun alaleirissä katselee ympärilleen, kuuluvat Pärinän maisemaan modernit kupoliteltat, mutta mukaan mahtuu myös perinteisempiä majoitustapoja, kuten puolijoukkuetelttoja. Telttoja enemmän huomio kiinnittyy kuitenkin Pärinän kulkureitin varrelle rakennettuihin leiriportteihin, joihin on tuotu persoonallisuutta erilaisilla savun nimeen liittyvillä koristeilla, sekä savussa majoittuvien lippukuntien kylteillä. Savun nimet ovat teeman mukaisesti pärisemiseen liittyviä, mitä on tuotu esille porttien ulkonäössä. Suosituin tapa itse porttien rakentamiseen näyttäisi olleen puiden yhteen sitominen päistään ja näistä tehdyn kolmion tai särmikkään pystyyn nostaminen.

Alaleirin sisäänkäynnillä sijaitsevasta puolijoukkueteltasta löytyy alaleirin johtokolmikko. Alaleiripäällikkönä Pärinässä toimii Tero Summala Noljakan Nimenkiertäjistä. Hän aloitti pestissä toimimisen jo viime syksynä. Summalan lisäksi alaleirin johtoon kuuluvat Petteri Arminen sekä Veera Nousianen, myöskin Noljakan Nimenkiertäjistä. He ovat Pärinän rakentelu- ja ohjelmamestareita ja heidät pestattiin syksyllä Summalan jälkeen. Päällikkönä Summala kuvailee toimenkuvaansa leirillä savujen toiminnan ylläpitämiseksi ja niiden ajantasalla pidoksi. Hänestä myös kaikki on tähän mennessä sujunut hyvin pieniä kommervenkkejä lukuun ottamatta, joita kylläkin sattuu aina. Kaikki sattumukset on kuitenkin saatu selvitettyä. Kysyttäessä mikä tekee Pärinästä hyvän alaleirin, vastaa alaleirin päällikkö iloisesti johtokolmikon kemioiden kohtaamisen. Kaikki ovat entuudestaan tuttuja ja he puhaltavat yhteen hiileen. Myös hyvän ilmapiirin ylläpito on tärkeää kolmikolle ja positiivisen kokemuksen luominen leiriläisille. “Koitetaan pitää henki hyvänä”, toteaakin Arminen.

Kävellessä pidemmälle alaleiriin tulee vastaan savu, jonka tunnistaa moposta leiriportin yläpuussa. Savussa majoittuu yhteensä neljä lippukuntaa, ja savunjohtaja löytyy Kesälahden Siniveikoista. Arja “Akusti” Rahunen toteaa leirin lähteneen käyntiin oikein hyvin ja että kaikki rakennelmatkin ovat kutakuinkin pystyssä.

”Seisoivat toistensa olkapäillä ja pystyttivät”, muistelee Terhi Summala samoajien ja vaeltajien leiriportin pystytysoperaatiota ensimmäiseltä leiripäivältä. Savuun on myös saapunut Siniveikkojen samoaja Anniina Haverinen. Haverisenkin mukaan leiri on lähtenyt käyntiin hyvin mutta jokseenkin väsyneesti hänen omalta osaltaan. Piirileireissä Haverista kiinnostaa arjesta irtaantuminen, mikä on muutenkin hänestä partioleirien paras puoli. Ohjelman puolesta hänellä ei ole vielä mitään erityisiä odotuksia, mutta Vesilaakso ja suppaus kiinnostavat.

Pärinän Daltonit hyvillä Ryskefiiliksillä
Leirialueella huomioni kiinnittyy nuoriin miehiin, joilla on stetsonit päässä. Ryhmä esittäytyy Joensuun Daltoneiksi, Karjalan Korvenkiertäjistä. Pojat ovat rakentamassa hyvällä meiningillä leiriporttia ja juttu lentää. Daltonit ovat kulkeneet partiopolkua jo vuosia, ja ovat jo melkoisia leirikonkareita. Partiotaidoista Daltonit kertovat rakentelun olevan heidän yksi vahvuutensa ja perinteiset solmut tulevat jo lihasmuistista.

Mutta miksi stetsonit? Daltonit kertovat käyttävänsä näitä hattuja lähinnä edustustilaisuuksissa. Jokainen stetsoni on erivärinen ja kuvastaa kantajansa ominaisuuksia ryhmässä. Miika kantaa päässään turkoosia stetsonia, joka kuvastaa viisautta. Saskan kultainen hattu on voittajan tunnus, kun taas hopea kuvastaa Eemelin olevan ryhmän aivot. Hopea on myös merkki kantajansa charmista, komeudesta ja vaatimattomuudesta. Mustan stetsonin omistaa Veeti, jota kuvataan ryhmän työmieheksi. Joonan pinkki stetsoni taas on merkki positiivisuudesta, tekemisen ilosta ja aikaansaamisesta. Eivät siis mitään turhaa joukkoa nämä Daltonit! Kun pyydän heitä kuvaamaan ryhmää kolmella sanalla, he valitsevat sanat rento, vilkas ja aikaansaava porukka. Tämä sama tunnelma välittyy myös minulle keskustelun aikana.

Daltonit pyysivät kertomaan, että heihin kannattaa tulla tutustumaan ja vaikka on stetsoni päässä, he eivät pure. Daltonit löydät Pärinästä, savusta nimeltä Koppis.

Lepohetkiä Viulussa
Teksti: Miia Tikkanen Kuvat: Miia Tikkanen

Tunnelmallinen riihi.

Ei ole autuaampaa paikkaa järjestää johtajaohjelmaa, kuin tunnelmallinen riihi. Pehmeästi loistavat valot portaikossa, pehmustettujen penkkien kutsu ja hitaat kahvitteluhetket. Puheensorina täyttää jokaista nurkkaa, kun ihmiset hakeutuvat istumaan uusiin ja tuttuihin porukoihin. Aina väliin naurunpurskahdus ylittää tiskin takaa kuuluvat kolahdukset.

Jos vierailit Viulussa torstaipäivänä, tämä ei vielä ollut se kohtaus, jota silmäsi todistivat. Pergolaattorin rikkoutuminen hidasti kahvin keittämistä ja tuotevarasto täytyi vielä täyttää. Kahvilan osaava porukka pyöri tiskin takana toistensa edestä ja takaa tipauttamatta yhtään munkkia lattialle, samalla kun riiheen virtasi porukkaa tutustumaan tiloihin ja kuuntelemaan vierailevaa Puolustusvoimien esittelyä.

Kallan Tyttöjen Essi Knuuttila on Ryskeellä Kahvilamestarin pestissä. Kiirehtiessään kahviloiden väliä leirisuoralla, hän toteaa muuttuneen aikataulun tulleen valmistelujen tielle. ”Valmistelupäiviä oli odotettua vähemmän, mutta kyllä perjantaista alkaen toimitaan täysillä.” Jokaista kahvilaa on Essin mukaan suunniteltu paljon etukäteen, ja tästä eteenpäin hänen roolinsa on pääasiassa juoksevien asioiden hoito. ”Nythän vastuu siirtyy tekijöille.”

Essi poimii tietävästi Viuluun kuuluvia tuotteita varastoteltasta, jonka edustalle häärii myös Kahvilapäällikkö Annina Koskinen. Hän kutsuukin johtajia Viulun penkeille lepäämään ja tutustumaan. ”Mietittiin, että löytääkö porukka paikalle tuonne erilliselle alueelle. Toisaalta savujen läheisyys aiheuttaa haasteita äänentason ja aukioloaikojen kanssa.” Annina rakensi Ryskeen kahvilatoiminnan kahden muun piirileirin, Tempuksen ja Kliffan tietojen pohjalta. Syytä onnistuneeseen suoritukseen hän ei mieti kauaa. ”Loistavat mestarit. On saatu paljon kiitosta valikoimasta ja hinnastosta.”

Essi muistuttaa, että Viulussa on päivisin viileämpää kuin ulkona, ja iltaan mennessä vanha riihi on varannut lämpöä sen verran, että villavaatteet voi edelleen jättää rinkan pohjalle. Laaja tarjoilu, monipuolinen ohjelma, miten muuten sitä iltansa kuluttaisi? ”Tulkaa vaikka tuntemattomalla porukalla pelaamaan pakohuonepeliä. Voisi olla aika jännää”, Annina vinkkaa.

Viulu palvelee klo 15-21, mutta kun muinakin aikoina kaipaat hetken hiljaisuutta, tiedät mistä sitä etsiä.

Poppis pyörähtää paikalle
Teksti ja kuva: Miia Tikkanen

Kädentaitolaakson mättäät ovat aamupäivällä täydessä vauhdissa. Leiriläisten seasta pilkistää polkupyörä, jonka näkemistä varvikon katveessa ei ehkä odota, mutta sinne se pyörä kuitenkin kuuluu. Onhan sen omistajia pyydetty saapumaan paikalle.

Heli ”Heppu” Nuutinen ja Anne Venjärvi toimivat Ryskeellä tärkeässä tehtävässä. He halusivat leirillä pestiin, joka tukee muita aikuisia ja mahdollistaa esimerkiksi päiväsaunaan pääsemisen tai iltapurjehdukselle osallistumisen. Näin Ryskeelle syntyi Poppis-palvelu. ”Leiri-Nanny oli toinen vaihtoehto, mutta se ei jotenkin vain mennyt läpi”, Anne naurahtaa. ”Nyt me sitten olemme oman elämämme Maija Poppasia.”

Ajatusta lähdettiin synnyttämään vapaaehtoistuen ryhmän alla työskentelevän aikuisjaoston kanssa. Käsitteenä vapaaehtoistuki on piirin alueella vielä suhteellisen uusi, ja siksi Ryske on oiva mahdollisuus levittää sanomaa. ”Saadaan täällä kasvot tutuiksi”, Heppu kertoo.

Poppis-palvelu on käytettävissä ympäri leirin, ja Heppua ja Annea on mahdollista pyytää vaikka omaan savuun muutamaksi tunniksi kerrallaan, jotta johtajat voivat hengähtää. Tänään he ovat Sisujen mukana Kädentaitolaaksossa. Tähän, ja paljoon muuhunkin Poppis pystyy. ”Viime yönä siivosimme suihkut ja vessat. Ensi yönä Turva kutsuu. Rekkakorttikin löytyy, milloin lähdetään?” huudahtaa Heli käsiään yhteen läimäyttäen.

Tämä kaikki kiteytettynä – Poppis tekee hyvää.

Tavoitat Poppikset leirillä viestittämällä numeroon 050 542 39 99 (Anne) ja 040 748 9530 (Heppu), tai bongaamalla parin polkupyöriä vaeltamasta leirisuoralla.

Mentorointi
Haluatko jakaa taitojasi ja antaa hyvän kokemuksen jollekulle, joka on astumassa saappaisiin, joita sinäkin kerran käytit? Onko sinulla pesti ja kaipaat vertaisohjaajaa? Lippukunnissa tapahtuu hiljaista mentorointia melkein huomaamatta, mutta jos osaamista on, kannattaa sen näkyvyyteen kiinnittää erityistä huomiota. Partio on mukana tulevaisuuden kasvattamisessa – ole sinäkin!

Lue lisää mentoroinnista partion nettisivuilta.

Koitostubettajia Ryskeellä
Teksti: Rosariina Suhonen Kuvat: Tuomas Turpeinen

Jo Ryskeen Alkusoitossa lavalle ilmestyneet tubettajat Roni Back, Roponen, Julia Ahonen ja Pernilla Böckerman villitsivät yleisöä. Tubettajat vierailivat Ryskeellä kuvaamassa jaksoa syksyllä alkavaan Koitos-youtubesarjaan. Koitoksessa tubettajat kilpailevat tiimeinä ja suorittavat erilaisia partioteemaisia tehtäviä. Koitoksen ensimmäinen jakso julkaistaan Splay Suomen Youtube-kanavalla 8.8.2019.

Rysähdyksen toimittajat pääsivät haastattelemaan Koitos-kilpailijoista Julia Ahosta ja Pernilla Böckermania pitkän kuvauspäivän jälkeen. Tubettajat viettivät Ryskeellä yhden illan ja seuraavan päivän ja sinä aikana heille ehti muodostua positiivinen kuva Ryskeestä. Sekä Julia että Pernilla kehuivat Ryskeen yhteishenkeä. “Täällä kaikki tekee ja tekee myös heti, kun sanotaan”, totesi Pernilla Ryskeen aktiivisesta tekemisen meiningistä. Molemmat tubettajat olivat myös huomanneet, että leirillä autetaan toisia.

Ennen Koitoksen kuvauksen alkua Julialla ja Pernillalla ei kummallakaan ollut kovin selkeää kuvaa siitä, millainen partio on harrastuksena. “Mä tai kukaan mun kavereista ei ole ollut partiossa, joten mulla on ollut ehkä vähän sellainen kuva, että partio on aika tylsää. Nyt oon kuitenkin nähnyt, että partio on tosi monipuolista”, Pernilla kertoi.

“Joo, mä en esimerkiksi tiennyt, että on olemassa myös meripartiota”, täydensi Julia.

Koitoksen tehtävissä tubettajat ovat päässeet suorittamaan monipuolisesti erilaisia partiomaisia

tehtäviä. Tehtävät ovat olleet hauskoja, mutta haastaviakin ja niissä on tarvittu sekä fyysistä voimaa että henkistä jaksamista ja keskittymiskykyä. Tehtävissä molemmat ovat myös oppineet paljon uusia taitoja sekä oppineet asioita myös itsestään. Osa tehtävistä on myös vienyt kilpailijat oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

“Mä tykkään tehdä aika paljon vaan samoja, tuttuja asioita. Koitoksessa oon päässyt kokeilemaan monia asioita, joita en varmaan ois koskaan uskaltanut kokeilla ilman Koitosta”, Julia kuvaili.

Julia ja Pernilla toivottivat kaikille Ryskeellä olijoille oikein huippumahtavaa loppuleiriä!

Lauran ja Raunin viesti Alimaailmasta
Teksti: Yhteisohjelmatiimi/ Viivi Keinänen

Käännös: Henri Lemmetty

Moi taas! Meitä alkaa pikkuhiljaa tuskastuttaa. Tuntuu siltä, että etsinnät eivät tuota tulosta vaikka kuinka yritämme, joten pyydämme nyt ystäviltämme, eli teiltä apua. Rauni on kadottanut lusikkansa, haarukkansa, kipponsa, vasaransa ja paistinpannunsa. Niin ja nokkahuilunsa. Epäilemme että ne ovat lentäneet ympäriinsä leirialueelle, joten pitäkää silmänne auki leirillä liikkuessanne, ehkä te huomaatte mistä meidän kannattaa niitä lähteä etsimään.

Tuskastuttaa sekin, että emme ole edes saaneet vielä selville, millainen on Lauran kadottama sisäinen ääni. Teidän kannattaa siellä pitää huolta omista äänistänne, sillä meidän kokemustemme perusteella ne saattavat yllättäen ottaa jalat alleen ja lähteä omille teilleen. Miettikää millaisia juuri te olette ja tarvittaessa ystävältäkin voi kysyä neuvoa, jos ei meinaa itse ihan tietää. Millainen minä olen?

Laurasta on tullut jotenkin todella outo ilman omaa ääntään. Hän on jatkuvasti todella apea ja meinaa luovuttaa etsinnöissä, mutta ystävän tuki on tärkeää haastavina aikoina. Hali piristää kovasti.

Partioystävykset Laura ja Rauni

In English
FRIENDSHIP
Käännös/Translation: Paula Davidson

What’s the best thing about Scouting? First replies I heard were those yummy treats at the camp cafes which I agree with but then more Scouts told me it’s those lifelong friends that make Scouting. With those friends anything is possible, placing tent pegs into permafrost ground or that tricky task at the hike night stop. With those friends our shouts can be heard further, our smiles are wider and that bottom of the sweetbag is reached sooner. Think about it, when someone mentions Scouting, they think about you and everything you have experienced together. Here’s your challenge for Ryske – meet new people to share your Scouting experiences across borders.

Ryske wouldn’t be Ryske without friendship.

Laura and Rauni’s message from the Underworld

Hello again! We are getting a little frustrated here. It feels like our searches haven’t paid off no matter how hard we try, so now we are asking our friends, you guys, for help. Rauni has lost her spoon, fork, cup, hammer and frying pan. Oh yeah, her recorder also. We think that they have flown all over the camp area, so keep your eyes open while moving around, maybe you will notice something where we should start looking from.

Frustrating is also that we still haven’t found out what is the inner voice that Laura lost like. You should look after your own voices, because to our experience they might suddenly run off. Try to think about what kind of people you are. Ask a friend for help if you can’t figure it out yourself. What kind of a person am I?

Laura has become somehow really strange without her own voice. She’s constantly gloomy and thinking of giving up with our search operation, but a friends support is important during tough times. A hug can cheer up more than you think.

Scoutfriends Laura and Rauni

Kekseliäisyydestä ja elämyksistä
Teksti: Miia Tikkanen

Välillä sitä yllättää itsensäkin uusilla tavoilla tehdä ja toteuttaa. Etenkin partiolaiset ovat tottuneita ottamaan ongelmat haasteina, ja etenemään kohti haluttua päämäärää yhteistuumin. Olipa kyse sitten uuden työvälineen kehittämisestä tai lippukunnan nyyttäreiden järjestämisestä, kekseliäisyys on osa partiota. Nyt uuden uutukaiset ajatukset saattavat olla vuosien päästä osa vielä pitkään jatkuvia perinteitä, jotka kannattelevat partiolaisten elämyksiä. Elämyksiä, kuten Ryske. Kun sadat ihmiset kokoontuvat yhteen, keksivät ja kehittyvät, elävät ja ilakoivat, he painavat kengänjälkensä leirisuoran perinteisiin vielä pitkiksi ajoiksi.

Ryske ei olisi Ryske ilman kekseliäisyyttä ja elämyksiä.

Vieraat saapuvat
Teksti: Patricia Puhakka

Aamupäivän aurinko lämmittää jo Leirisuoraa, kun uteliaat vierailupäiväläiset astuvat innokkaasti Ryskeelle. Monia huoltajia on leiriläinen vastassa, mutta osa suunnistaa rohkeasti kartan kanssa kohti oman leiriläisen savua. Vieraat pysähtyvät usein ihmettelemään leirin rakennelmia ja imemään itseensä leirin tunnelmaa.

Hertta ’Ihme’ Mikkonen Muuratpartiosta iloitsee, koska vierailupäivä tarkoittaa hänelle tavaroiden swappailua. Leiriltä lähtee perheen mukana likaisia vaatteita, ja leirille tulee sipsiä kesäpäivien iloksi. Hertta on ainakin tällä hetkellä perheen ainoa partiolainen. Vieraat halusivatkin päästä näkemään, millaista on yli 2000 partiolaisen leirillä. Savun tutkistelun lisäksi kuumaan kesäpäivään oli ehtinyt kuulua Pianon jäätelöä.

Kuopiolainen Anna Eronen Leijona Tytöistä perheineen on myös päässyt nautiskelemaan jäätelöstä. Vanhemmat Kati Määttä ja Jorma Eronen kertovat, että vettäkin on muistettu juoda. Se on hyvä, sillä aurinko porottaa yhä kuumemmin. Leiri on jo ehditty kiertää yhdessä ja bajamajakin on saatu testattua. Bajamaja ja leiriolosuhteet eivät kuitenkaan ole Annan vieraille uusia juttuja, sillä molemmilla vanhemmilla on ennestään partiotaustaa. Vaikka Ryskeelle ei tällä kertaa lähdetty koko perheen voimin, kertoo Kati osallistuneensa leireilyyn aiemmin.

Pianon varjoisa istumapaikka houkuttelee vieraitamme, ja Mikkelin toimenpoikien Visa Viikki istahtaakin sinne vanhempiensa Satu ja Risto Viikin kanssa limppari- ja kahvitauolle. Satu ja Risto juovat kahvinsa hienoista itse tehdyistä kuksista. Vaikka Visa onkin perheen innokas partiolainen, löytyy muiltakin retkeilytaustaa. Erityinen intohimo löytyy melonnasta. Perhe kertookin osallistuneensa aiemmin partioharrastukseen järjestämällä melomista lippukuntaleireille. Vierailupäivän aikana on ehditty jo kiertää leirialue ja ihmetellä radioamatööri-PopUpia. Visa on alkuleirin aikana ehtinyt tutustua PopUp -ohjelmaan, minkä vuoksi pystyykin esittelemään vierailleen parhaat palat.

Pianon lisäksi Leirisuoralta löytyy vieraiden iloksi erilaisia aktiviteetteja tarjoavia katoksia. Ryskeen leirituotekaupan tavaroista löytyy vielä esimerkiksi Ryske-kuksaa muistoksi niin vieraille kuin leiriläisillekin ja Pinkkipartion katoksessa pääsee lakkaamaan leirikynnet. Ilona Lepistö esittelee kiinnostuneille ohikulkijoille upeita käsityönä tehtyjä partioaiheisia tuotteitaan. Vanhemmat etsivät kivoja ja käytännöllisiä leirimuistoja Ryskeestä. Iltapäivällä leirisuoran hälinä muuttuu viimeisiksi halauksiksi, sillä vierailupäivän ohjelma lähenee loppua. Leiriläisten herkku- ja vaatevarastot täytetty, ja on aika päästää leiriarki jatkumaan.

Alaleiriesittely: Kilinä
Teksti: Johanna Janhonen Kuvat: Johanna Janhonen, Jani Janhonen

Keltaisesta tunnusväristä ja erilaisista tuulikelloista tunnistettava Kilinä-alaleiri sijaitsee leiriportin vieressä, Törinää ja Pärinää vastapäätä. Alaleiriä vetää vasta 19-vuotias Fanni Huovinen Yöveden Waeltajista, apunaan raksa- ja pestimestari Jarkko Puharinen ja ohjelmapäällikkö Eveliina “Eve” Sallanko. Jo kaksi vuotta Oulussa asunut Fanni iloitsi siitä, että pääsee leiripestinsä kautta tapaamaan lukuisia kavereita Järvi-Suomen alueelta, mutta myös haastamaan itsensä tekemällä jotain ihan uutta. Hiljattain armeijan käynyt Jarkko taas vertaili armeijan ja partion johtamistapoja: armeijassa ollaan hierarkisempia, partiossa päätökset tehdään usein keskustellen ja eri näkökulmia yhteen sovitellen. Esikoistaan odottava Eveliina kertoi viihtyneensä partiossa jo kaksikymmentä vuotta ja vähän hämmästelevänsä sitä, miten isona asiana partiokokemuksia pidetään siviilissä. Koko kolmikon mielestä pesti on enemmän lomaa kuin työtä, sillä sen avulla pääsee irtautumaan normiarjesta: “On ihanaa olla kerrankin ihan pihalla ulkomaailman tapahtumista!”

Savujen nimet, eri tavoin kilisevät asiat: Triangeli, Nykkeli, Kukkaro, Kettinki, Tiuku ja Pajatso, näkyivät luonnollisesti leiriporteissa. Kettinki-sana oli kirjoitettu kettingillä, Kukkaron portilla roikkui iso pallokuvioinen kukkaro ja Triangelista löytyi triangeleja. Nykkelin porttia taas koristi jättimäinen avaimenreikä, joka oli savunjohtaja Sari “Capu” Hännisen ideoima ja toteuttama.

Alaleirin perällä sijaitsevan Pajatson porttia koristivat muun muassa puiset kiekot, joihin jokainen leiriläinen oli kirjoittanut nimensä. Savun puolelta löytyi vielä hauska yllätys: itsetehty pajatso, jossa sai kokeilla tippuvatko omat kolikot useammin hymy- vai surunaaman kohdalle.

Kiitän kaikista mukavista juttutuokioista Kilinässä ja suosittelen kaikille muillekin vierailua Kilinään, leirimme kilisevimpään kolkkaan!

Uudet ja tutut kasvot
Teksti: Jenna Summala Kuvat: Antti Putkonen, Roope Jääskeläinen, Susanna Sillanpää

Vierailupäivän aamu valkenee aurinkoisena ja helteisenä vastaanottamaan pian saapuvia vieraita sekä leiriläisiä. Eipä aikaakaan kun ensimmäiset bussit kaartavat leirialueelle ja laumoittain innokkaita lyhyelle leirille osallistuvia purkautuu niistä ulos. Tavaroita kerätään bussin ruumasta ja matka kohti omaa savua voi alkaa. Jännittyneesti uudet leiriläiset tutkivat aluetta ja pohtivat, mitä tuleva leiriviikko tuo tullessaan. Uudet tavat ja leiriarki vaativat hieman totuttelua, mutta pidempään olleiden opastuksella niihin tottuu helposti. Vaikka hulinaa ja huisketta riittää, niin kaikki tietävät tehtävänsä ja päivä rullaa hyvin.

Sudenpentuja ja seikkailijoita haastatellessa kaikki sanoivat odottavansa innoissaan uusia leirikokemuksia sekä hyvää säätä. Seikkailijat Lotta Turunen, Kerttu Bergqvist ja Peppi Valta Lapinlahden Siniveikoista kertovat odottavansa eniten uusia kavereita, vaikka aluksi leirille tuleminen hieman jännitti. Kukaan heistä ei ole aiemmin ollut millään isommalla leirillä, joten jo leirille tuleminen itsessään on uusi kokemus. Samaa mieltä oli myös Eemeli Markkanen Suonenjoen Sirkut ja Sotkat lippukunnasta, joka on myös ensimmäistä kertaa isommalla leirillä. Hän odottaa eniten uimista, mikä on oiva viilennyskeino näin helteen keskellä.

Vaikka vierailupäivänä huomio keskittyy eniten saapuviin sudenpentuihin ja seikkailijoihin, niin ei pidä unohtaa jo leirillä pidempää olleita. Vilja Juutinen ja Henna Hartman Vaajan Valppaista Jyväskylästä tulivat leirille jo keskiviikkona eli ovat kerenneet olla jo pidemmän aikaa tutustua leirielämään. Vilja kertoi saaneensa vierailijoita vierailupäivänä, sillä hänen vanhempansa tulivat käymään. Mukanaan he toivat lisää täydennystä hänen varastoon, kuten esimerkiksi salmiakkia maisteltavaksi israelilaisille. Vinkeiksi leiriarjesta selviytymiseen Vilja ja Henna kertovat veden juomisen sekä kunnolla syömisen. Ilman noita kahta asiaa ei selviä leiristä.

Vierailupäivä alkaa lähestyä loppuaan ja viimeisetkin bussit lähtevät leirialueelta. Perhe, sukulaiset sekä muut tuttavat on hyvästelty ja viimeistenkin leiriläisten osalta leiri pääsee kunnolla vauhtiin. Uusien leiriläisten myötä leirin väkimäärä tuplaantui, mutta eikös niin sanota, että isommalla porukalla on hauskempaa.

Tekemisen iloa Pop Up -ohjelmissa
Teksti: Sofia Lapinoja, Jessica Komulainen Kuvat: Jessica Komulainen

Aurinko paistaa lämpimästi taivaalta Ryskeen iloisten leiriläisten ylle. Vilinä käy, kun päivän päätteeksi monet partiolaiset suuntaavat Ohjelmalaaksoista vapaa-ajan viettoon. Toisille riittää jo touhuilut, mutta toiset kaipaavat vielä lisää tekemistä. Ryskeellä ei tarvitse kuitenkaan viettää iltaa itsekseen omassa leirissä tekemistä keksien tai teltassa tylsistyen. Tämän mahdollistavat Pop Up -ohjelmat, jotka ovat auki aamusta iltaan ja joita löytyy ympäri leiriä.

Kävijöitä Pop Up -ohjelmissa riittää aamupäivälläkin. Yksi niistä on Pianon vieressä sijaitseva radioamatööriasema, jota on kuvailtu erittäin viihdyttäväksi ja mukavaksi eikä syyttä, sillä radioasemalla on tungosta jo heti aamusta. Paltamon Vaarojen Vaeltajien Otto Keränen on käynyt yhdessä ystäviensä kanssa jo monta kertaa radioasemalla ja aikoo käydä vielä jatkossakin. Hän kertoo, että asemalla voi pitää radiopuhelimella yhteyttä muihin ja harjoitella morsetusta pop-up pisteen ohjaajien Jyrin ja Markuksen opissa. Keränen sanoi morsetuksen olevan helppoa, mutta se vaatii alkuun opettelua.

Myös sisällä sijaitsevat jousiammunta- ja seinäkiipeilypisteet Pielisareenan salissa vetävät puoleensa eksoottisuudellaan. Nuolet lentelevät ja taulu täyttyy osumista. Katsojien penkillä kuuluu tovereiden hurraamista ja jännitystä. 10-vuotias Eemil Kuivalainen siirtyy sivuun tarkastelemaan omia osumiaan ja seuraamaan kaverinsa suoritusta. Jo 7-vuotiaana ensimmäisen kerran jousella ampunut Eemil suosittelee jousiammuntaa ihan jokaiselle. Hänen mukaansa painavalta näyttävä jousi tuntuu oikeastaan aika kevyeltä.

Toimittajat testasivat: Sumopaini

Teksti ja kuva: Jessica Komulainen

Miltäköhän tuntuisi olla oikea sumopainija? Pienen jonottamisen jälkeen rannan ja Leirisuoran välissä sijaitsevalta sumopainin pop-up pisteeltä vapautuu paikka. Pääsemme yhdessä toimittajakaverini Sofian kanssa kokeilemaan sumopainia. “Än, yy, tee, nyt!” Juoksemme toisiamme kohti ja päässä pyörii miten vastustajan saisi kaadettua tai ulos kentältä. Sumopainin sanotaan olevan taktiikkalaji. 1500-luvulla Japanissa keksitty taistelulaji voi näyttää helpolta, mutta itseasiassa vastustajan kukoistaminen on yllättävän vaikeaa ja hengästyttävää.

Vuorojen vaihtuessa jousiammuntapisteellä partiolaiset siirtyvät seuraavaan huoneeseen kiipeilyseinän kimppuun. Kymmenkunta sudenpentu- ja seikkailijaikäistä lasta tarttuu kiipeilyseinän osista kiinni ja nostaa itsensä korkeuksiin. Hetken kuluttua noususta kuuluu tömähdys – Ollaan uudelleen maan tasalla. Hymy täyttää kuitenkin huoneen, sillä moni on päässyt tavoitekorkeuteensa ja onnistunut kiipeilyssä.

Kaikkien näiden hauskojen Pop Up -ohjelmien takana ovat Pop Up -päällikkö Inari Halonen Lapinlahden Siniveikoista sekä Pop Up -mestari Henriikka Härkönen Kallan Tytöistä. Yhdessä he ovat hyvin energinen ja nauravainen johtajapari, ja heillä on partioharrastusta takanaan jo yli 10 vuotta. Heidät molemmat houkuteltiin pestiin staabin toimesta, eikä päätös mietityttänyt kauaa. Ideat Pop Up -pisteisiin on keksitty yhteistyön kautta, hyödyntäen vinkkejä aiemmilta piirileireiltä. “Pomppulinna”, huudahti Henriikka, kun kysyimme mikä piste olisi vielä haluttu toteuttaa.

Inari on tyytyväinen pisteiden toimintaan. “Alussa sähkötyökalupisteellä oli ongelmia, mutta nyt homma sujuu mainiosti. Olemme saaneet positiivista palautetta ja tekijät ovat kertoneet että menee hyvin.” Ilman kommelluksia ei kuitenkaan ole selvitty, sillä esimerkiksi raksalla katosten virittely ei mennyt aina ihan putkeen. Ryskeen parhaaksi anniksi tytöt nimeävät raksa-ukot, logistiikan osa-alueen sekä ilmapiirin. “Muistakaa käydä vielä tänään Pop Up -pisteillä, koska ne ovat viimeistä päivää auki!”

Tanssiaskelia Bassossa
Teksti: Miia Tikkanen

Aivan kuin koulun discossa.

Porukkaa nuokkuu seinien vieressä. Samalla kun yksi päättää ottaako hodariinsa ketsuppia vai sinappia, toinen kalastelee paidankaulukseensa pudonneita popcorneja. Soittolista vilisee vuosikymmenten klassikoita – johtajien omat bileet ovat täydessä vauhdissa.

Pielisareenan aula on kerännyt ihmisiä pelien ja yleisen seurustelun äärelle. Paikalla on johtajia edustamassa lähes jokaista osa-aluetta ja tanssiliikkeetkin vaihtavat omistajaa aina puolille öin asti. Jopa Ryskeen kahvilahenkilökunta ehti järjestelytöiltään bongata omat suosikkibiisinsä ja vaihtaa välillä vapaalle.

Basso on Ryskeen menomestoista se menevin, sen ovat ennen johtajia päässeet toteamaan myös samoajat ja tarpojat. Johtajille Basson ovet aukeavat leirillä vielä johtajailtamien merkeissä.

Välisoiton villit bileet
Teksti: Susanna Sillanpää

Välisoitto keräsi ohjelmalavan edustalle koko Ryskeen leiriväen ja meitähän olikin paljon. Päivällä leiriin saapuneet sudarit, seikkailijat ja saattajat olivat nostaneet leirin kokonaisvahvuuden 2300 henkilöön. Kun Ryskeen äänipurkki aukaistiin, sieltä pääsi valloilleen sellainen määrä Törinää, Pärinää, Kilinää, Suhinaa ja Hulinaa, että tiesi olevansa partioleirillä.

Lavalla nähtiin illan aikana hahmoja joulupukista Darth Waderiin ja samalla Raunin ja Lauran tarina eteni. Joulupukki sai Ryskeen väen houkuteltua laulamaan ja hyvin kajahti Kilisee kilisee kulkunen helteestä huolimatta. Joululaulun laulaminen kesäillassa oli merkillinen kokemus. Ihan ei ehkä tavoittanut joulun tunnelmaa, mutta mieleenpainuvaa se ainakin oli. Leirin staabi esittäytyi ja kyseli leirin kuulumisia, ja ainakin vastausten perusteella vaikutti siltä, että Ryskeellä on kivaa ja leirifiilis on sen mukainen. Staabi vetämä virolainen leijonanmetsästys (koska olemme kansainvälisiä) innosti porukan laulamaan ja leikkimään.

Kun Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan showband nousi lavalle, tunnelma tiivistyi. Huivit heiluivat ilta-auringossa ja leiri jammaili hyvän musiikin tahdissa. Bändin energinen lavaesiintyminen sytytti Ryskeen ja innosti osaa jopa jammailemaan milloin rockin, milloin räpin tahtiin. Pienimmät partiolaiset kuuntelivat musiikkia kuulosuojaimet korvilla vanhempiensa sylissä, hymyt huulillaan. Monella sudarilla alkoi väsymys painaa illan lopussa, olihan päivä ollut pitkä ja tapahtumarikas meille kaikille.

Välisoitto jätti Raunin ja Lauran tarinaan kutkuttavan jännityksen. Jäämme innolla odottamaan Loppusoittoa ja tarinan päätöstä.

Lauran ja Raunin viesti Alimaailmasta
Teksti: Yhteisohjelmatiimi / Viivi Keinänen

Moikka Ryskeen osallistujat! Päivät täällä ovat olleet täynnä toistaan kummallisempia asioita ja olemme kohdanneet vaikka kuinka paljon erilaisia henkilöitä, joilta on ääni kadoksissa. Olemme myös saaneet selville, että ne eivät ole vain kadonneet vaan ne on suorastaan varastettu!

Tätä maailmaa (ja pian myös sitä) hallitsee kammottava diktaattori, joka keräilee ääniä. Hän laittaa ne pieniin purkkeihin ja tavoittelee niiden avulla mahdotonta; hän yrittää hallita kaikkia maailman ääniä! Me tiedämme ettei sellainen ole mahdollista. Jokaisella on oma äänensä ja jokainen on oman äänensä paras kapellimestari.

Jo tähän mennessä aika täällä on ollut aikamoinen elämys, sekä hyvässä että pahassa, mutta ainakaan tätä kokemusta ei unohda aivan heti. Paljon on vielä tehtävää. Me aiomme marssia Maestron tornille ja vapauttaa kaikki äänet! Se vaatii kekseliäisyyttä, mutta sitä meiltä löytyy. Ajattelimme nimittäin naamioitua. Yrittäkää te löytää Raunin kadonneet tavarat, me emme vieläkään yhtään tiedä, missä ne mahtavat olla.

Partioystävykset Laura ja Rauni

In English
CREATIVITY AND EXPERIENCE
Translation: Paula Davidson

Sometimes you surprise yourself discovering new ways of making and doing things. Nothing is ever a problem for Scouts, every challenge is met with enthusiasm and we work together to find solutions. Whether it is about developing new tools or fundraising for your Scout group, creativity is part of Scouting. Our new ideas may become our new traditions that keep Scouting going and facilitate those experiences in our ever changing world. Ryske is one of those experiences. When hundreds of Scouts get together we share our ideas, learn from each other, have fun together, and keep those memories for a lifetime. Ryske wouldn’t be Ryske without our creativity and experiences together.

Laura and Rauni’s message from the Underworld
Translation: Henri Lemmetty

Hello to everyone at Ryske! Days here have been full of things one stranger than the other and we’ve faced so many different persons missing their voices. We’ve also found out that the voices haven’t disappeared but they have been actually stolen!

This world (and soon also yours) is controlled by a hideous dictator, who collects voices. He puts them in little jars and with them is trying to reach the impossible; he’s trying to control each and every voice in the world! We now that such a thing is not possible. Everyone has their own voice and everyone is their own voices greatest conductor.

Already now this has been quite an experience, in both a good and a bad way, but at least we won’t forget this adventure in a while. There’s still a lot to do. We are going to storm Maestros tower and free all the voices! It requires ingenuity, but we’ve certainly got that. We thought of disguising ourselves. Try to find Raunis missing stuff, we still don’t know where they might be.

Scoutfriends Laura and Rauni

SINNIKKYYDESTÄ
Teksti: Miia Tikkanen

Partioleirien alku on taianomainen kokemus. Kulkureitit eivät vielä ole painautuneet maahan eikä kadonneiden tavaroiden lukumäärä ole nolostuttavan korkea. Leirin vähitellen edetessä molemmat näistä kuitenkin toteutuvat – niin on aina ollut. Sekin on taianomaista.

Kerta toisensa jälkeen me kokoonnumme yhteen. Telttamme ilmestyvät kuin tyhjästä, kun rakennamme hetkeksi oman pienen maailmamme. Opimme toisistamme ja itsestämme, eikä aikaakaan kun riemukkaat tervehdykset muuttuvat haikeiksi hyvästeiksi. Mehän kuitenkin tapaamme jälleen seuraavalla piirileirillä, koska niin on aina ollut.

Lämmin kiitos teille kaikille. Ryske ei olisi Ryske ilman sinnikkyyttä, eikä Ryske olisi ollut Ryske ilman kaikkia teitä.

RECILIENCE
Translation: Paula Davidson

The beginning of any Scout camp is magical experience. The area is unfamiliar, our routes haven’t been established yet and we haven’t misplaced too many of our belongings. As the camp continues we find ourselves taking the now familiar routes and we lose some of our items. This is all part of the Scout camp magic.

Time after time we get together at Scout camps. We pitch up our tents and build our camp that becomes our world for a week. We meet new people, we make lifelong friends and we discover more about ourselves. From the tentative hellos at the beginning we move on to sad goodbyes at the end. However, one day we shall meet again on another Scout camp somewhere.

Big thank you to everyone who have made Ryske magical. Ryske wouldn’t be Ryske without resilience and Ryske wouldn’t have been everything it has been without you.

Alaleiriesittely: Hulina
Teksti: Jenna Summala Kuvat: Tuomas Turpeinen, Susanna Sillanpää

Leirin vilkkaimman alaleirin eli perheleiri Hulinan tunnistaa jo kaukaa. Innokkaat lapset kuuluvat ja näkyvät leirin arjessa hyvin ja heidän uteliaisuutensa tarttuu helposti muihin. Perheleirin leiriarki koostuu hieman erilaisesta ohjelmasta, sillä he eivät osallistu muun leirin tavoin ohjelmalaaksoihin, vaan heillä on omat ohjelmansa. Tärkeä osa päivää on tietysti päivittäinen lepohetki, joka varmasti sopisi itse kullekin. Kysyttäessä lapselta mitä he ovat tehneet, vastaus kuului: ‘’leikitty, syöty, nukuttu’’. Tämä kuvastaa perheleirin arkea hyvin; simppeliä mutta silti hyvin tapahtumarikasta lapsille.

Perheleirin yhteydessä toimii myös lastenhoitopalvelu Touhula, jonne vanhemmat voivat jättää lapsensa hoitoon leiripestinsä ajaksi. Perheleiri sekä Touhula mahdollistavat hyvin lapsiperheidenkin osallistumisen leirille ja jo varhaisessa iässä pienet lapset pääsevät niiden kautta tutustumaan partioon. Alkuleirin nuorin partiolainen onkin vasta 2-vuotias, mutta vierailupäivänä leiriin saapuu alle vuoden ikäisiä leiriläisiä loppuleirin ajaksi. Perheleirin leppoisampi päivärytmi mahdollistaa joustavasti esimerkiksi tarvittavat päiväunet lapsille (ja aikuisille) sekä rauhallisuuden hektisen leiriarjen keskellä. Perheleirin sijaintikin huokuu rauhallisuutta; hieman varjoisa paikka poissa leirin tohinasta.

Hulinan johdossa toimii perheleirin päällikkö Marita Hokkanen Jokisuun Kippareista Joensuusta apunaan päiväkotimestari Emmi Pohtamo Vuoren Valppaista Helsingistä sekä perheleirin ohjelmamestari Leila Koho Halssilan Haukoista Jyväskylästä. Yhdessä he kaikki luovat leppoisan ja lämpimän tunnelman koko perheleirin alueelle. Marita huokuu äidillistä

huolenpitoa, mikä varmasti on auttanut lapsia sopeutumaan leiriarkeen. Alkuleiri onkin mennyt lasten osalta toisiin sekä leirioloihin tutustuessa. Joillekin voi olla isokin muutos tulla leirille tutun ja turvallisen arjen sijaan, vieläpä jos joutuu olemaan erossa vanhemmistaan.

Vaikka Hulina sijaitseekin vähän syrjemmässä muusta leirialueesta, ei sieltä puutu toimintaa. Vierailessa alaleirin alueella, olivat kaikki lapset innokkaana puuhaamassa jotain; yksi rakenteli jakkaraa, toiset piirsivät ja jotkut pelasivat lautapeliä. Lapsilta kysyttäessä parasta leirillä on ollut uiminen ja ruoka eli mitä muutakaan sitä tarvitsee leiriarkeen. Perheleiriläisten innostuneisuus tarttuu helposti muihin ja Hulina onkin kenties koko leirin tapahtumarikkain alaleiri.

Alaleiriesittely: Suhina
Teksti: Teija Tuononen Kuvat: Roope Jääskeläinen

Violetista väristä tunnistettava alaleiri Suhinan alueella voi nähdä luovuudella tehtyjä leiriportteja. Savujen nimet on saatu suhisevista asioista ja mukaan mahtuu varsin yllättäviäkin valintoja, kuten Vesihiisi ja Kuplakone. Nimiä on haluttu havainnollistaa erilaisilla koristeilla leiriporteissa ja savua ympäröivissä aidoissa. Ainakin kahdella savulla on mukana myös omia maskotteja piristämässä porttien ilmeitä. Suhinassa kävelyreitillä kulku on isojen puiden varjostamaa, joten alaleirin asukkaiden nikkarointitöitä ihaillessa ei tarvitse kulkea täydessä auringon paahteessa.

Jo leirisuoralta on havaittavissa Kaislikon savun portti, josta voi nähdä savussa majoittuvia lippukuntia. Näistä yksi on Reippaat Pojat. Tästä lippukunnasta löytyy myös savun johtaja, Ella Takkinen. “Mahdollisimman iso oli tavoiteena ja sellainen tuli” toteaa Takkinen katsellessaan innokkaiden rakentajien kädenjälkeä portissa. Savun johtaja myös lisää, että alkuperäisen suunnitelman mukaan leiriportti piti tehdä puun sijasta kahdesta puolijoukkueteltasta, mutta olosuhteiden takia ideasta piti luopua. Muutakin pientä vastoinkäymistä on Kaislikossa Takkisen mukaan sattunut, mutta leiri on joka tapauksessa lähtenyt hyvin liikkeelle näistä vastusteluista huolimatta. Savun johtaja myös kehuu lippukuntien välistä yhteistyötä ja mainitsee suosikkiasiakseen savussa heidän omat pienet maskotti-ankat, joilla kaikilla on partiohuivit kaulassa.

Kaislikossa majoittuvien kansainvälisten leiriläisten joukossa on tarpoja Katie Davidson lippukunnasta St Mary Gillingham (Dorset UK). Davidsonin mukaan leiri on lähtenyt ihan kivasti käyntiin ja hän on viihtynyt leirillä. Paras ohjelma tarpojan mielestä on tähän asti ollut käsityölaakso, jossa he ovat huovuttaneet. Odotuksen aiheita leirillä Davidsonille on haikki ja perjantai-iltana järjestettävä tarpoja-disco.

Leirisairaalaa vastapäätä leirisuoran toisella puolella on Suhinan toimisto, jona toimii puolijoukkueteltta. Teltasta on löydettävissä koko alaleirin päällikkö, Hanna “Hansu” Nevalainen Kallan Tytöistä. Lyhyesti kuvaillessaan työtään, Nevalainen tiivistää sen alaleiri toiminnan koordinoimiseksi. Pesti leirillä on päälliköstä myös tuntunut omalta ja hän tarttui tilaisuuteen, koska se kuulosti houkuttelevalta. “Uusia haasteita” toteaa Nevalainen. Alkuleirin kiireissä on ollutkin tekemistä päällikölle, mutta hän uskoo niiden helpottuvan, kunhan päästään lauantaista eteenpäin ja saadaan nuoremmat leiriläiset majoitettua. Nevalaisen mielestä Suhinasta hyvän alaleirin tekee savujen johtajien muodostama oma yhteisö. Hän myös haluaa kehua yksittäisten savujen johtajien itsenäisyyttä ja aktiivisuutta.

Kulisseissa: Yhteisohjelma
Teksti: Taija Rautiainen, Ilona Soininen

Viivi Keinänen, Ryskeen toinen yhteisohjelmapäällikkö, kertoi pestistään tuulisena maanantaina. Hänen pestiinsä kuuluu suunnitella ja toteuttaa, organisoida ja järjestää lavalla esitettäviä yhteisohjelmia. Yllättäen hän on päässyt myös näyttelemään.

Kun Viivi oli päässyt yhteisohjelmapäällikön pestiin, hän sai tietää, että Ryskeen teemana on äänet ja logossa Rauni-karhu, jonka repussa on paljon esineitä. Siitä lähti idea Ryskeen lavaohjelmaan.

Ohjelmaa on kirjoitettu, suunniteltu ja ideoitu viime vuoden touko-kesäkuusta asti, kertoi Viivi. Mutta varsinaista työstämistä on tehty maaliskuusta asti. Tänä vuonna on enemmän treenattu.

Yhteisohjelmapäällikön pesti on joka päivä erilainen, kaikkina päiviä saa ihan uudenlaisia yllätyksiä ja uudenlaisia ongelmia. Esimerkiksi eräänä aamuna he olivat joutuneet ripustamaan lavan kattoon paistinpannun ja vasaran. “Kun asennoituu silleen, että kaikesta selviää, niin niistä on myös sitten selvitty” lausahtaa Viivi iloisesti.

Toisin kuin muilla leireillä, Ryskeen yhteisohjelmalava on telttojen vieressä, jolloin harjoitukset ovat saaneet yleisön katseita. Se vaikuttaa siihen, että on pitänyt enemmän miettiä milloin voi harjoitella, etteivät kaikki salaisuudet paljastu ennakkoon.

Yhteisohjelman rooleihin pystyi hakemaan videohakemuksella kuka vain samoaja, vaeltaja tai aikuinen Ryskeen pestauksen yhteydessä. Näyttelijät oli helppo valita, koska oli tullut vain hyviä hakemuksia, ja nyt yhteisohjelmassa on mukana tosi hyviä tyyppejä.

Viivi on aika pitkälle suunnitellut lavastuksen itse ja suunnitellut sen toteuttamisen, mutta sitten työryhmän muut jäsenet ovat osallistuneet niiden rakentamiseen ja maalaamiseen, vaikka ihan hirveästi lavasteita ei olekaan. Hän on myös suunnitellut puvustuksen itse näyttelijöille. Osa vaatteista on tullut Viivin ja Matiaksen kautta ja osa näyttelijöiden omia.

Ajankäytön suunnitteleminen on osoittautunut hieman vaikeaksi ja leirillä on meinannut tulla vähän kiire.

“Parasta on ollut tiimi. Meillä on ollut tosi hyvä porukka jolla ollaan tehty näitä ohjelmia ja meillä on ollut kivaa yhdessä, ja kyllä se teatterin tekeminen on yleisestikin kivaa”, toteaa loppuun Viivi.

Viivin työparina toimii Matias Korhonen. Hän kertoi päätyneensä pestiin ihan perinteisesti pyydettynä. Lopulta kiinnostus heräsi ja Matias päätyi hakemaan pestiä työparinsa Viivin kanssa ja heidät molemmat pestattiin lähes heti. ‘’Hommaa on riittänyt, nautin pestistä ja yleisöltä on tullut hyvää palautetta’’ vastasi Matias, kun kysyimme, mikä on ollut mukavinta leirillä.

Sitten tuli puheeksi leiribiisi. Kappaleen on säveltänyt ja sanoittanut Ryskeen musiikkimestari Matias Jääskeläinen, tiiminsä kanssa. Heidän tarkoituksensa oli, että kappale ei tulisi vain leiriä varten, vaan kaikki muutkin voisivat kuunnella ja laulaa sitä. Musiikkivideo on puolestaan Korhosen tekosia. ‘’Kappaleen sanat syntyivät kuin itsestään. Kun me heittelimme vain ideoita sanoihin, huomasimme lopulta, että jos ne laittaa vaan toiseen järjestykseen, sanat ovat valmiina’’, Matias Korhonen kertoo.

‘’Musiikkivideo oli helppo, kun oikeita välineitä löytyi. Studiota pystyi käyttämään ja bändi saatiin helposti omasta porukasta kasaan’’, Matias jatkaa. Kuvaukset tapahtuivat Tampereen ammattikorkeakoululla ja metsässä, Matiaksen kontaktien kautta. Palaute on ollut sekä yhteisohjelmasta että musiikkivideosta on erittäin hyvää.

Lopuksi kysyttiin vielä, mikä on hankalinta ja mikä mukavinta Matiaksen pestissä. ‘’Mukavinta on ollut monipuolisuus, viihtyminen ja viihdyttäminen ja hankalinta ei ole ollut juuri mikään’’, Matias kertoo.

Loppusoiton juonenkäänteet
Teksti: Miia Tikkanen Kuva: Roope Jääskeläinen

Leirin viimeinen päivä on osin odotettu, osin kammoksuttu, mutta aina se saapuu ajallaan. Ajallaan saapui myös Suomen kesä sateineen ja tuulineen, mutta Ryske kokoontui silti täysin voimin seuraamaan Lauran ja Raunin tarinan huipennusta nurmikentän laidalle. Kiitos tälle kaksikolle jännittävästä seikkailusta, jonka aikana opimme paljon ystävyydestä ja oman äänemme tärkeydestä.

Aivan kuten yhteisohjelmamme, oli koko leirimme täynnä yllätyksiä, ehkä pieniä vastoinkäymisiä ja ehdottoman onnellisia hetkiä. Erityiskiitos Viivi Keinäselle ja Matias Korhoselle, sekä koko yhteisohjelmatiimille. Kiittäen ja kumartaen seuraavaan kertaan!

Raunin päivä ohjelmalaaksoissa
Teksti: Sofia Lapinoja ja Jessica Komulainen Kuvat: Jessica Komulainen

Ryskeellä on kolme ohjelmalaaksoa: vesilaakso, yhteiskuntalaakso ja kädentaitolaakso. Laaksoissa käydään ryhmittäin oman savun aikataulun mukaan ja ne sisältävät erilaisia pisteitä. Maanantaina Ryske-leirin ylipäällikkönä toimiva Rauni-karhu päätti käydä testaamassa kaikkia niitä.

Rauni: Heräsin 9:30. Aamupalaksi söin neljä tassullista mannapuuroa ja kaksi ruisleipää. Sää oli hyvin tuulinen ja kylmä.

Ensimmäiseksi Rauni suuntasi toimittajien reppuselässä kädentaitolaaksoon, jossa hän pääsi huovuttamaan juomapulloa.

Rauni: Huovuttaminen oli alussa vaikeaa. Sukka ei meinannut ensin mahtua pulloon ja sitten, kun se mahtui, en meinannut saada sitä pois ilman, että villat lähtivät pois. Kuvassa on melkein valmis pulloni, leikkaan siitä enää vain ylimääräiset villat pois. Toivottavasti olette olleet reippaita ja osallistuneet kädentaitolaaksoon, vaikkei huovuttaminen olisikaan ollut just se sun lempparijuttu!

Kädentaitolaakson jälkeen Rauni lähti yläfemmoja antaen yhteiskuntalaaksoon, jossa hän pääsi testaamaan mm. kokouksen pitoa. Rauni avasikin tärkeän budjettia käsittelevän kokouksen poikaryhmän kanssa kello 9:54.

Rauni: Oletko koskaan miettinyt millaista on olla toimintarajoitteinen? Yhteiskuntalaakson toimintapiste, jossa pääsee kokeilemaan millaista on yrittää syödä kuurona, kädettömänä tai näkökyvyttömänä pisti ainakin minut pohtimaan koko elämää oikeasti sellaisena. Toivon siis sinunkin arvostavan ja ymmärtävän toimintarajoitteisia ihmisiä, sillä ei se syöminen kovin helppoa ollut etenkään kädettömänä. Yhteiskuntalaaksossa raivaussahan toimipisteellä Rauni pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa metsurin vaatteita. Kypärä oli sopiva kuten saappaat myös, mutta muut varusteet olivat vielä kokoa vailla. Varusteiden puuttumisen seurauksena Rauni ei päässyt testaamaan raivaamista sokkona.

Rauni: Metsätieto on kivaa! Tällä yhteiskuntalaakson rastilla sain kokeilla puun mittaamista ja metsäalan arvon laskemista. Pääsin myös katsomaan millainen se moto oikein on, siis se metsäkone, jolla niitä puita kaadetaan! P.S. Minä sain sen kuusen korkeudeksi 22 metriä.

Yhteiskuntalaakson jälkeen Rauni suuntasi rannalle vesilaaksoon. Tässä Rauni poseeraa norsupallotiimin pelaajien kanssa pelirastilla.

Rannalta löytyy myös uimavalvojia, jotka pitävät huolen vedessä olijoista.

Rauni: Olipas mukavaa! Olin suppailemassa. En tippunut kertaakaan alas. Lautta oli vaan vähän märkä, niin takapuoli kastui.

Vesidonitsin rakennusrastilla Rauni pääsi kokeilemaan vesidonitsin rakentamista. Rauni oli kovin yllättynyt, kun hän huomasi donitsin rakentamisessa käytettävän havuja. ”Minä käytän havuja peittona talviunella!” hän huudahti.

Rauni: Suppailu meni niin hyvin, että en jaksanut vaivautua laittamaan pelastusliiviä, kun lähdin kokeilemaan Saanan ja Fannin kanssa, miten heidän ryhmänsä rakentama donitsi kelluu.

Raunin donitsireissu vetten päällä päättyi hyvin kommelluksista huolimatta. Kun huomasimme, ettei Raunilla ollut pelastusliivejä, oli jo liian myöhäistä. Tuuli vei Fannia, Saanaa ja Raunia kymmeniä metrejä lähtörannasta lammen toiseen päähän. Pitkän matkan varrella donitsi alkoi täyttymään hiljalleen vedestä. Ohikulkevat haikille lähtevät tarpojat hämmästelivät, miksei Raunilla ole pelastusliivejä. Joukko partiolaisia katsoi jännittyneenä järven ympärillä miten reissu päättyisi.

Ennen kotiin lähtöä Rauni halusi muistuttaa vielä kaikkia turvallisuudesta etenkin vesillä ollessa: ”Vaikkei siellä vedessä sattuisikaan mitään, ei sitä voi tietää voisiko seuraavalla reissulla sattua. Olen kuitenkin todella kiitollinen donitsipisteen tytöille, että selvisimme silti rantaan siinä rytäkässä. Harmittaa silti, että lähdin vesille ilman pelastusliivejä”. Vaikka leirin vilinään lähdettiinkin hieman haikeissa tunnelmissa, ohikulkijoiden iloiset selfiet ja kohtaamiset pistivät Raunin karhumaisen iloisen hymyn taas huulille!

Tarpojien matkassa haikilla
Teksti: Jenna Summala

Tarpojien ensimmäinen haikkipäivä alkoi harmaana ja hieman koleana, mutta kyllä keli hieman parani päivän edetessä. Käveltävänä heillä oli noin kymmenen kilometrin matka pitkin Pielisen rantaa. Ryskeen haikki ei ollut kuitenkaan ihan perinteisemmästä päästä; pisteiden sijaan rasteilla jaettiin kartanpaloja sen mukaan, miten hyvin suoriutui tehtävästä. Mallisuorituksesta sai enemmän paloja, kuin hylätystä suorituksesta. Kukaan ei kuitenkaan jäänyt ilman paloja eli jokainen pääsi kulkemaan reitin läpi, mutta vain hyvin vajavaisella kartalla.

Haikin toinen tai viimeinen rasti, riippuen kummasta suunnasta haikkia kiersi, oli vesistön ylitys. Vaikka päivä oli aikaisempiin verrattuna kylmä, uskaltautuivat monet rohkeasti veteen ja kahlaamaan/uimaan puron yli. Tunnelmia kuvattiin kylmäksi puron toisella puolella, mutta nopeasti tarpojat saivat kuivat vaatteet niskaan ja pääsivät jatkamaan matkaa. Kaikkien ei tarvinnut ylittää puroa, riitti kun vain yksi vartiosta teki sen. Jos kukaan ei tehnyt sitä, vaihtoehtona oli sokkeloinen reitti metsän läpi sekä vähemmän kartanpaloja.

Haikkipäällikkö Mikko Nevalaisen mukaan haikille lähtö oli aluksi hieman säätämistä, mutta kun kaikki vartiot pääsivät liikkeelle, homma helpottui. Vartioiden tehtävät eivät kuitenkaan rajoittuneet pelkästään rasteille, vaan myös rastien välillä maastossa on kahdeksan erilaista kohtaa, joissa oli lisätehtäviä tai muuta mietittävää. Joistain näistä lisäpaikoista voi saada lisää kartanpaloja. Joidenkin tehtävä oli saada tarpojat pohtimaan omia arvojaan sekä ympäröivää maailmaansa. Näin tarpojat pidettiin aktiivisena koko ajan. Ruokarasti sijaitsi haikin puolessa välissä, jossa tarpojat pääsivät valmistamaan itse lounaansa sekä paistamaan vaahtokarkkeja ensimmäisellä rastilla tekemällään risukeittimellä.

Vartiot saapuivat maaliin ja takaisin leirialueelle tipoittain pitkin iltapäivää. Eki Eki -vartion jäsenet Sampo Männistö ja Jaakko Taipale Mäntyharjun partiolaisista, Iida Hassinen Jokisuun Kippareista Joensuusta sekä Veera Jääskeläinen ja Antti Sikanen Ekin partiosta Mikkelistä kertoivat parasta haikissa olleen ruoka sekä vartion yhteishenki. He selvisivät haikista ilman lisäkartanpaloja eli ei ollut ongelmia suunnistaa rastilta toiselle. Myöskin huuto-rasti mainittiin mieluiseksi, eikä vesi kuulemma ollut kylmää ylittäessä puroa. Kaiken kaikkiaan haikki oli siis mieluisa kokemus.

Hengarissa Hengataan
Teksti: Sofia Lapinoja

Kävin haastattelemassa Samoajaohjelmapäällikkö Henna-Riikka “Hennis” Uuksulaista tuulisessa ja sateisessa säässä. Hengari on tarkoitettu samoaja-ikäisille ja leirillä se oli auki klo 18-23, paitsi iltaohjelmien aikana ja sunnuntaina paikalle pääsi myös aikaisemmin päivällä. Hengarissa oli viisi työntekijää, joista neljä alkuleiristä lähtien.

“Työtiimi oli loistava, suuri rikkaus oli että sai tutustua uusiin työkavereihin, yhteistyö sujui alusta asti hyvin” Hennis kertoi. “Hengarissa oli iltaisin aina tosi hyvä tunnelma, siellä nuoret pelailivat pelejä, virkkasivat ja muuten vaan hengailivat yhdessä.” Työntekijät olivat iloisia nähdessään nuoret tyytyväisinä.

Hengari järjesti muun muassa lettujen paistoa ja Nälkäpelin, joka sujui todella hyvin, osallistujia oli jokaisesta alaleiristä. Suppailu ja melonta olivat myös suosittuja.

Samoajien kommentteja Ryskeen pesteistä

“Muonitus on rankkaa hommaa mutta se on leireillä tärkein pesti, että kaikki leirillä olijat saavat ruokaa. Aina sää ei ole mikään paras muonitukseen, joskus sataa vettä kaatamalla ja joskus aurinko paistaa. Kaikkia, jotka jakaa ruokaa tai tekevät jotain muuta sen eteen että leiriläiset saavat ruokaa pitäisi kiittää eniten koko leirillä, varsinkin keittäjiä, mutta jos on hyvä yhteishenki niin kaikki sujuu hyvin. Joten SUURI KIITOS kaikille jotka tekevät tätä!”

“Logistiikka on mukavaa hommaa. Siellä siirrellään tavaroita paikasta toiseen ja eri laaksojen välillä. Logistiikassa on epäsäännöllisiä työvuoroja. Jos haluat tietää enemmän logistiikasta ilmoittaudu ensi leirille logistiikalle pestiin.”

“Vesilaaksossa ei ole tullut tylsää. Lapset ovat olleet innoissaan eri Vesilaakson aktiviteeteissa. Vesilaakson pestiin soveltuu todella hyvin henkilö, jolla on johtamiskykyä, joustavuutta ja tilannetajua, mutta kuka tahansa voi hakea Vesilaaksoon. Sää ei ollut mikään paras leirin viimeisimpinä päivinä mutta kun puki tarpeeksi päälle niin kyllä vesisateessa ja tuulessa pärjäsi.”

Me tehtiin tää!
Teksti: Johanna Janhonen Kuva: Tuomas Turpeinen

Jututin Ryskeen johtajia, Anni Miettistä ja Juha Hämäläistä tiistaina, leirin toiseksi viimeisenä päivänä. Ryske oli Järvi-Suomen Partiolaisten neljäs ja myös tähän mennessä suurin piirileiri, johon osallistui noin 2 400 lasta, nuorta ja aikuista Suomesta ja ulkomailta. Kansainvälisiä osallistujia oli noin 170, ei-partiolaisia noin sata ja piirin ulkopuolelta tuli noin 50 partiolaista. Piirileirit olivat entuudestaan tuttuja Annille ja Juhalle, sillä he olivat osallistuneet myös aiemmille piirileireille, joiden osallistujamäärät ovat olleet noin 1800-1900. Ryskeen suosio oli heidän mukaansa osittain jatkoa Roihun onnistumiselle, mutta he olivat panostaneet tietoisesti aktiiviseen markkinointiin, jota tehtiin muun muassa netissä ja erilaisissa partiotapahtumissa. “Viime vuosien yleinen retkeilyinnostus on myös nostanut partioharrastajien määrää”, Juha iloitsi.

Kun Annia ja Juhaa pyydettiin tehtävään pari vuotta sitten, he pitivät pestiä haastavana, mutta eivät mahdottomana ja kavereiden suosittelujen myötä he ottivat pestin vastaan. Johtajien tärkeimmäksi tehtäväksi he nimeävät staabin rekrytoinnin lisäksi suurista linjoista päättämisen. Päätöksiä ohjasi muun muassa ilmastoystävällisyys: esimerkiksi ruokakuljetusten määrää haluttiin minimoida, osallistujia pyydettiin pakkaamaan mukaan biohajoavia pesuaineita ja myös päivävieraita kehotettiin tuomaan omat astiat. Lähiruokaa ja paikallisia yrityksiä suosittiin aina kuin se oli mahdollista.

Leirille haluttiin perinteiset vesi- ja kädentaitolaaksot, mutta kolmatta laaksoa vähän mietittiin. “Sopivien yhteistyökumppaneiden ansiosta päädyimme yhteiskuntalaaksoon”, Anni kertoi. Laaksossa tutustuttiin muun muassa metsäalaan ja kunnalliseen päätöksentekoon.

Pestissä johtajakaksikon yllätti tehtävien monipuolisuus ja niihin kuuluvat päätökset. Vaikka suunnitteluun kului paljon aikaa, se oli heidän mielestään ajanvietettä, josta Anni piti erityisesti syksyn pimeinä iltoina. Juhasta oli hyvä, että tiiviiden suunnittelujaksojen välissä oli myös pidempiä hiljaisia aikoja.

Leiripestin loppuminen sai heidät hieman haikeiksi ja päivittäisten palavereiden puute tuntuu oudolta. Pestin myötä he ovat toimineen kuin paita ja peppu, ja oppineet paljon muun muassa vapaaehtoisten johtamisesta ja kasvattaneet samalla omaa itsetuntoaan – hei, me saatiin aikaan näin iso juttu! Samaan hengenvetoon he toki muistivat kiittää kaikkia tekijöitä, joita ilman Ryske ei olisi syntynyt. Vaikka varsinainen leiri menikin yhdessä hujauksessa, Anni ja Juha pääsivät onneksi nauttimaan myös itse leiristä ja kohtaamisista leiriläisten kanssa. Heihin saattoi törmätä vaikka jakamassa ruokaa tai tiskaamassa astioita. Parivaljakko toivoo, että Ryske on kasvattanut leiriläisten partiointoa muun muassa uusien kavereiden ja oppien myötä.

Isot leirit ovat johtajaparin mielestä partion suola ja he odottavatkin jo innolla seuraavaa isoa leiriä, Finnjamboreeta, joka järjestetään Evolla vuonna 2022. 11-vuotiaana Kallan Tyttöihin liittyneen Annin unelmapesti siellä liittyy bileiden suunnitteluun kun taas 7-vuotiaasta Kinahmin Kiipijöihin kuulunut Juha haluaisi keskittyä saunan lämmitykseen.

“Toivottavasti tavataan Evolla!”

Staabin haastattelu
Teksti: Jenna Summala

Leirin lähetessä loppuaan kysyimme leirin staabilta vähän heidän fiiliksiään leiristä sekä sitä, mitä he aikovat tehdä ensimmäisenä leirin jälkeen.

Anni Miettinen, leirinjohtaja

Parasta Ryskeellä: Iloisten leiriläisten näkeminen ja kohtaaminen.

Haastavinta Ryskeellä: Kelit ovat kyllä olleet mielenkiintoiset.

Ketä/keitä haluaisit erityisesti kiittää?: Koko meidän mahtavaa staabia ja tietysti johtajapari Juhaa.

Mitä teet ensimmäisenä leirin jälkeen?: Saunon, pötkötän sohvalla ja nukun pitkät unet!

Juha Hämäläinen, leirinjohtaja
Parasta Ryskeellä: Nähdä se, kuinka vajaan parin vuoden suunnittelu rakentuu itse leiriksi. Toki myös vanhojen partiokavereiden tapaaminen on ollut mukavaa.

Haastavinta Ryskeellä: Ehkä kaikista haastavinta on ollut omasta jaksamisesta huolehtiminen.

Ketä/keitä haluaisit erityisesti kiittää?: Kaikkia Ryskeen tekijöitä, meidän upeaa staabia ja ennenkaikkea johtajapariani Annia.

Mitä teet ensimmäisenä leirin jälkeen?: Otan huivin pois kaulasta ja menen saunaan.

Jonni Nykänen, palvelujohtaja
Parasta Ryskeellä: Vanhojen ystävien tapaaminen. Olen ollut mukana tekemässä Ryskettä jo yli vuoden ajan ja on ollut todella hienoa nähdä leiri viimein pyörimässä.

Haastavinta Ryskeellä: Palvelujohtajana erilaisiin ongelmiin ja poikkeuksiin reagointi.

Ketä/keitä haluaisit erityisesti kiittää?: Omat päälliköt ja mestarit ovat hoitaneet hommansa loistavasti. Erityisesti haluan kiittää kaikkia turvallisuuden ja lääkinnän tekijöitä, joiden ansiosta leiriarki on toiminut sujuvasti ja turvallisesti.

Mitä teet ensimmäisenä leirin jälkeen?: Leiriltä joudun menemään suoraan töihin, kotiin päästessä ensimmäisenä on luvassa päiväunet.

Lasse Kettunen, palvelujohtaja
Parasta Ryskeellä: Ystävät ja yhdessä tekeminen.

Haastavinta Ryskeellä: Muonituksen alkuvaikeudet ja uuniongelmat.

Ketä/keitä haluaisit erityisesti kiittää?: Tiskaustiimiä ja tehokkaita yhteistyökumppaneita.

Mitä teet ensimmäisenä leirin jälkeen?: Aloitan työnhakuhommat!

Noora Piironen, ohjelmajohtaja
Parasta Ryskeellä: Se, että ohjelmat ovat pitkälti sujuneet hyvin ja omalla painollaan, ei ole tullut suuria selvitettäviä ongelmia.

Haastavinta Ryskeellä: Säiden vaihtelu, olisin voinut varautua paksummalla makuupussilla.

Ketä/keitä haluaisit erityisesti kiittää?: Muuta staabia, ohjelman päälliköitä, mestareita ja tekijöitä sekä johtajapariani Markusta

Mitä teet ensimmäisenä leirin jälkeen?: Pesen pyykkiä!

Matti Metso, resurssijohtaja
Parasta Ryskeellä: Kaverit

Haastavinta Ryskeellä: Talouden seuranta

Ketä/keitä haluaisit erityisesti kiittää?: Yhteistyötahoja

Mitä teet ensimmäisenä leirin jälkeen?: Aloitan kesäloman

Noora Rautio, viestintä- ja markkinointijohtaja
Parasta Ryskeellä: Yhdessä tekeminen, hassuttelu, inside-vitsit, jutteleminen leiriläisten kanssa, tiskimusiikki

Haastavinta Ryskeellä: Tekijöiden jaksamisesta huolehtiminen ja se, että palautetta tulee koko ajan kaikesta ja niistä täytyisi poimia asialliset sekä kehitettävät asiat ja ne mitkä ovat turhaa lotinaa.

Ketä/keitä haluaisit erityisesti kiittää?: Niitä nuoria partiojohtajia/Ryskeen tekijöitä, jotka ovat rohkeasti lähteneet tekemään piirileiriä mestari- tai päällikköpestissä ja jaksaneet koko pitkän ja välillä raskaan viikon hyvällä fiiliksellä ja hymyillen.

Mitä teet ensimmäisenä leirin jälkeen?: Ostan pitsan tuplavalkosipulilla ja koekäytän uutta astianpesukonettani.

Anni Rissanen, viestintä- ja markkinointijohtaja
Parasta Ryskeellä: Uusien asioiden oppiminen, itsensä haastaminen, omien suunnitelmien toteutuminen

Haastavinta Ryskeellä: Omasta jaksamisesta huolehtiminen

Ketä/keitä haluaisit erityisesti kiittää?: Johtajapari Nooraa!

Mitä teet ensimmäisenä leirin jälkeen?: Nukun vuorokauden!

Sanna ‘’Luksu’’ Hämäläinen, kokemusjohtaja
Parasta Ryskeellä: Vaikea nimetä yhtä yksittäistä.

Haastavinta Ryskeellä: Monta asiaa on ratkottu.

Ketä/keitä haluaisit erityisesti kiittää?: Loistavia toimisto- ja kahvilapäälliköitä.

Mitä teet ensimmäisenä leirin jälkeen?: Nukun omassa sängyssä.

EA ja Turva pitää leiristä huolta
Teksti: Taija Rautiainen, Jessica Komulainen Kuvat: Jessica Komulainen

Ryskeellä on noin 2500 hyvin eri-ikäistä partiolaista. Leirillä on touhuttu yksin ja yhdessä monenlaisia aktiviteetteja, jotka sisältävät aina omat riskinsä. On ollut vauhdikkaita kilpailuja ja leikkejä, tarkkuutta vaativaa rakentelua ja hurjia haasteita. Vaikka tapahtumat ja ohjelmat onkin suunniteltu mahdollisimman vaarattomiksi, ei pieniltä tapaturmilta ja ennalta-arvaamattomilta tapahtumilta voi aina välttyä. Sitä varten Ryskeellä onkin Ensiapu ja Turva, jotka pitävät huolen leiriläisistä ja leiristä.

Viikon aikana EA-ryhmään on turvauduttu vaihtelevissa merkeissä. Kun helteiden aikaan alkuleiristä ensiapuun saapui lämpöuupumuksesta kärsiviä partiolaisia, loppuleiriä kohden ilmojen viiletessä hoitoon on hakeutunut flunssaisia leiriläisiä. Ensiavun suurin tilastoitu vamma on kuitenkin pienet haavat, joita on hoidettu pitkin viikkoa säästä riippumatta. Pienten haavojen lisäksi ensiavussa on tikattu myös pari isompaa vammaa. Kaikki apua tarvitsevat leiriläiset on kuitenkin pystytty hoitamaan leirisairaalassa. Lääkintäpäällikkö Jukka Angerman Kajaanin Korvenpojista kertoo, että Puolustusvoimilta, paikalliselta apteekilta ja terveyskeskukselta on saanut tukea leirisairaalaan toimintaan.

Suhina-alaleirin lähettyvillä oleva leirisairaala tekee myös tiivistä yhteistyötä leirin Turvatiimin kanssa, jonka tehtäviin kuuluu paitsi leirin turvallisuudesta huolehtiminen, mutta myös loukkaantuneiden ohjaaminen leirisairaalaan. Turvan päätoimipiste löytyy aivan leiriportin vierestä, jossa Turva valvoo leirialueelle tulevia ja leirialueelta poistuvia ihmisiä. Suuremmissa tapahtumissa kuten leirin yhteisohjelmissa Turvan tehtävään sisältyy järjestyksen valvominen ja ihmismassan ohjaaminen. Tämän lisäksi Turvan tiimi on päässyt merkkaamaan maa-ampiaisen pesiä ja auttamaan bajamajojen huollossa erilaisten paperihommien kanssa.

Turvan Ullan ja Reinon ja EA:n Jukan mukaan leiriviikko on kuitenkin sujunut melko rauhallisesti ja hyvin. Vierailupäivä työllisti Turvaa tavallista enemmän leirillä, mutta muutaman tekijän puuttuminen tiimistä ei kuitenkaan ole haitannut. Ullan mukaan Turvan oman tiimin jäsenet ovat tehneet ahkerasti tarvittaessa lisävuoroja.

Ulla Viitasaaren Partiosta tiivistääkin viikon kuvaavasti: “Aivan älyttömän hieno porukka, että täällä on ollut sellasta ilosta sakkia”. Reino Kuokkalan Vetehisistä jatkaa myös hymy huulilla kehuen: “Ja sitä minäkin korostaisin, että on hieno porukka kyllä ja oma-aloitteinen!”

Turvan tiimi haluaa muistuttaa, että jos olet kadottanut jotain, käythän leiritoimistossa Pielisareenan yläkerrassa kysymässä!

International guests visit Koli
Written by: Paula Davidson Picture: Roope Jääskeläinen

On Sunday morning our guests from Israel, Luxembourg and the United Kingdom departed the camp for a day at Koli National Park.
It was a beautiful sunny but windy day to explore one of the most beautiful areas of Finland. All Scouts visited the Nature Centre based at Koli where they learned about the national park and life there in the past. Everyone did a small hike taking in the breathtakingly stunning views from the top of Ukko-Koli and further afi eld. So many selfies! So many slipperyrocks to climb! But so peaceful. Many international guests commented how beautiful and also quiet it was at Koli.
Lunch was provided by the Ryske19 camp staƨ, a warming soup cooked at one of the many cooking areas in the national park. After lunch few guests found the gift shop, few did further hikes and some stopped at the cafe. At the end of the day everyone gathered together for a photo before taking the coach back to the camp. What a wonderful day out!

Greetings from UK
Picture: Tuomas Turpeinen

I have enjoyed Ryske19. My favourite part of the camp was when the international Scouts went to Koli National Park. There were amazing sights from the hills. My favourite things were: vegetable soup, community valley, the escape tents and making new friends.

Thank you for having us Järvi-Suomen partiolaiset, and our hosts Harjun Tytöt and Reippaat Pojat.

Oscar Davidson

St Mary Gillingham Scout Group, UK

Ryske, partiota ja esteettömyyttä parhaimmillaan
Teksti ja kuvat: Ilona Soininen

Yleensä kuvitellaan, että partio ja liikuntarajoitteiset eivät sovi yhteen, koska metsää pidetään liian hankalana maastona liikkua. Väite esteellisyydestä on kuitenkin osittain väärä, sillä esteettömyyden ja metsässä liikkumisen voi yhdistää helpostikin, jos vain tahtoo. Ryske on loistava esimerkki siitä, miten esteettömyysasiat voivat partiossa toimia. Leirille saapuessani kaikki esteettömyysasiat olivat jo tiedossa ja hoidettu mahdollisimman hyvin ja huolellisesti.

Jälleen kerran miellyttävä leirikokemus, kun asiat toimivat ja ihmiset ovat avuliaita. Ei tämä kuitenkaan ihan ongelmitta ole sujunut; hissi oli hetken aikaa hiukan epäkunnossa ja invavessa tukkiutui. Kummatkin onneksi saatiin korjattua. Muuten Pielisareenan tilat ovat erittäin toimivat ja mahdollisuus sisävessaan on loistava lisäys.

Ruokailu on toiminut jokaisella leirillä, millä olen ollut, mutta erityisesti Ryskeellä esteettömyys ruokailussa toimii erittäin hyvin. Linjasto on tarpeeksi alhaalla, että näkee mitä on ruokana ja kuinka paljon ruokaa lautaselle laitetaan. Ruokapöytä oli myös järjestetty hyvin, koska inva-henkilöille se on erikseen selkeästi merkitty.

Ohjelmalaaksoihin ei kovin hyvin ole aiemmilla leireillä päässyt, jonka takia ne eivät koske minua. Ryskeellä tosin olisi pari laaksoa minne pääsisi, mutta pitkien välimatkojen ja tiukan aikataulun takia ne on jälleen unohdettava. Ohjelmalaaksosta riippuen niiden toimintaa voi tarvittaessa vapaasti soveltaa, eli parempaan päin ollaan kuitenkin menossa koko ajan.

Myös osa Pop Up -pisteistä on sovellettavissa ja muokattavissa. Eli tylsää leirillä ei tule, vaikka ohjelmiin ei välttämättä pystykään osallistumaan. Esimerkiksi jousiammunta ja maalaus-piste saavat hyvin ajan kulumaan, jos ohjelmiin osallistuminen tuottaa suuriakin ongelmia.

Yhteisohjelmiin ja muihin mahdollisiin tapahtumiin pääsee hyvin, koska lavan edustalla oleva nurmikenttä on melko tasainen ja sen verran iso, että siellä pääsee hyvin kulkemaan. Jos ympärillä on naruja, tai muita, ne eivät ole ongelma, koska ali tai ohi kiertämällä pääsee. Apua kysymälläkin selviää, jos asiat ei muuten tahdo onnistua.

Yleinen arvio Ryskeen esteettömyydestä muihin leireihin verrattuna, on erittäin hyvä, koska täällä on huomioitu ja huomioidaan kaikki. Ja apua saa milloin vaan, kun pyytää. Jos meno jatkuu samanlaisena kuin nyt, on kehitys hurjaa vauhtia menossa haluttuun suuntaan.

Toim. huom. Ilonan ottamissa kuvissa sekä esteettömiä reittejä että esteettömyyden haasteita.

Sisukas Ryske
Teksti: Johanna Janhonen

Sisupartiolaiset ovat partiolaisia, jotka tarvitsevat erityistä tukea partiossa vamman, pitkäaikaissairauden tai muun ominaisuutensa takia ja he suorittavat partio-ohjelmaa sovelletusti.

KaSi-päällikkönä toimiva Maija Örnmark vastasi Ryskeen kansainvälisiin vieraisiin ja sisuihin liittyvistä asioista. Hänen mukaansa erityisosallistujat pitää ottaa suunnittelussa huomioon monessa kohdassa, esimerkiksi ohjelmien suunnittelussa, ja hän tekikin yhteistyötä muun muassa palvelu- ja ohjelmatiimien kanssa. “Asioita ei voi suunnitella liikaa, eikä suunnittelua voi aloittaa liian aikaisin”, kertoi sisujen kanssa pitkään toiminut Maija. “Esimerkiksi avustajien leirimaksukäytännöissä on vielä parantamisen varaa”. Suunnittelun tukena voidaan käyttää Pääkaupunkiseudun Partiolaisten kehittämää Helppo tulla -tunnusta, joka auttaa tapahtumien ja kurssien järjestäjiä huomioimaan asioita, jotka voivat estää tasavertaisen osallistumisen.

Ryskeellä kuvattiin kolmas osa Merja Palmin kuvaamasta sisupartion videosarjasta. Aiemmissa osissa kuvattiin sisujen partiotoimintaa ja sisujohtajana toimimista. Kolmannessa videossa tutustutaan leiriarkeen: teltassa nukkumiseen, leiriruokailuihin, ohjelmiin ja pesteihin. Videon pääosassa esiintynyt Taru Föhr Puijon Pakertajista kertoi, että hän pääsi Vesilaaksossa jopa uimaan. Hänen partiokaverinsa Liisa Hartikainen piti kuvauksia hauskoina, sillä hän pääsi muun muassa näyttelemään nukkuvaa. Useilla leireillä aiemminkin olleen Tarun mielestä leirit ovat partioharrastuksessa parasta, leireillä taas parasta on kavereiden näkeminen. Taru on myös kouluttautunut partion kautta kokkaamaan, askartelemaan, mutta myös johtamaan, mistä oli hyötyä Tarun pestissä Kädentaitolaaksossa. Kuopiossa Ketut-sisuryhmää vetävä Katri Viik kertoi, että heillä on partiokokoontumisia parin viikon välein ja yhteistyötä tehdään erityisesti Jyväskylän Reippaiden Poikien kanssa.

Käsitöitä harrastavan Liisan mieluisat Ryske-muistot liittyvät yhdessäoloon esimerkiksi iltaohjelmassa, joka sisälsi useita hauskoja esityksiä, sekä onnistumiseen jousiammunnassa Pop Up -pisteellä. Emmi Karppisen mielestä Ryskeellä parasta olivat laaksot ja uiminen. Ryske tarjosikin monenlaisia elämyksiä myös sisukkaimmille osallistujillemme!

Sisutoimintaan saattoi Ryskeellä tutustua Pop Up -pisteellä “Erilainen elämys”, jossa oli näytillä sisureppu. Järvi-Suomen Partiolaiset haluavat lisätä repun avulla tietoutta sisupartiotoiminnasta. Repusta löytyy erilaisia toimintavinkkejä ja materiaalia niiden toteuttamiseen sekä tietoa, ohjeistuksia ja kirjallisuutta, joiden avulla voi tutustua vaikka erilaisiin toimintakyvyn rajoitteisiin tai vuorovaikutuksen apuvälineisiin. Sisurepun voi tilata partiotoimistosta tutustumiskäynnille myös omaan lippukuntaan.

Lauran ja Raunin viesti Alimaailmasta
Teksti: Yhteisohjelmatiimi / Viivi Keinänen Käännös/ Translation: Henri Lemmetty

Sinnikkyys palkittiin vihdoinkin ja koti häämöttää! Hiukan harmittaa, kun emme ikinä päässeet Ryskeelle, mutta jostain kivasta on välillä jäätävä paitsi jotta saa ihan omanlaisen seikkailun. Alimaailma oli hieno paikka ja toivottavasti voimme joskus vielä tavata uusia ystäviämme, jotka auttoivat meitä.

Äänten vapauttaminen ei ollut ihan helppoa hommaa ja liki kaikessa, missä se oli mahdollista, ensimmäinen yritys meni aina ihan pieleen ja sitten piti yrittää uudestaan. Opimme samalla myös kaikenlaisia uudenlaisia taitoja, kuten haarukkamittelön ja sen, että luovuttaa ei saa, vaikka tuntuisi kuinka pahalta. Asiat kääntyvät kyllä lopulta parhain päin ja kaikesta selvitään Rohkeudella, Ystävyydellä, Sinnikkyydellä ja Kekseliäisyydellä.. ja kokonaisuudessaan se on aikamoinen Elämys.

Partioystävykset Laura ja Rauni

Perseverance was finally awarded and home is just around the corner! It is a shame that we never got to Ryske, but you have to miss something fun to get a unique adventure. The underworld was a miraculous place and hopefully we can meet our friends who helped us, some day again.

Freeing the voices wasn’t easy and in almost everything that it was possible our first try always failed horribly and then we had to try again. At the same time we learned all kinds of new skills like forkfighting, and that you must never give up, no matter how bad you’d feel. Things will sort out and everything can be handled with Courage, Friendship, Perseverance and Ingenuity… that all summed it is quite an Experience.

Scoutfriends Laura and Rauni