31.7.2019
Huh! Nyt voin huokaista helpotuksesta ja myös haikeudesta. Tänään pakkasin heti aamupäivästä osin hieman kosteat tavarani rinkkaan ja siirsin sen puun alle odottamaan. Sain kuin sainkin rinkkaani mahtumaan myös kaikki mukavat leirimuistot, joita tein ja sain leirin aikana. Huovutetun juomapulloni ripustin rinkan ulkopuolelle roikkumaan.
Purin ja kasasin myös telttani omaan pussiinsa. Sekin jäi hieman kosteaksi, joten teltta on aukaistava kotikolossa ja ripustettava kuivumaan. Leirin jälkihuolto on aina hieman rasittavaa, mutta kun olen saanut purettua tavarat paikoilleen ja pestyä likaiset pyykit, on aikaa myös muistella leirin mukavia muistoja.
Aivan erityisesti jäivät mieleen leirin aurinkoiset päivät. Muutama viimeinen sadepäivä ei haitannut, sillä lämpimiä leiripäiviä oli enemmän. Sain rakentaa leiriä yhdessä raksaleiriläisten kanssa kirkkaassa auringonpaisteessa ja nähdä, kuinka näin iso leiri rakentuu muutamassa päivässä vastaanottamaan leiriläisiä. Tämä oli ensimmäinen leirini, johon osallistuin jo rakennusleiriltä alkaen. Ehdottomasti hyvä kokemus, ensi kerralla uudelleen.
Kädentaitolaaksossa valmistin hienon juomapullon suojuksen. Kirjoin siihen villalangalla oman kuvani. Ahertaminen kannatti, sillä nyt minulla on seuraavalle retkelle pullo, jossa kylmä juoma pysyy viileänä ja lämmin juoma lämpimänä. Yhteiskuntalaaksossa tutustuin metsänraivaukseen ja selvitin tieni ulos pakohuoneesta. Ajatella, jos olisikin jäänyt sinne huoneeseen. Koko loppu leiri olisi jäänyt näkemättä.
Vesilaaksossa suppailin, kanotoin ja pelasin norsupalloa. Yhden kerran meidän iso pallo karkasi Pieliselle, hups! Onneksi ripeä ohjaaja pelasti tuulen mukana aalloilla kiitävän pallon takaisin rantaan. Aika pitkälle se pallo ehti ennen kuin me rannalla jännittäjät saimme huokaista helpotuksesta. Pallo on kiinni! Radioamatöörien PopUp -pisteellä opin morsettamaan. Sekin voi osoittautua vielä tärkeäksi taidoksi myöhemmin.
Ja aivan mahtavaa oli, kun palokunta vierailupäivänä suihkutti vettä rannalla telmivien lasten ja aikuisten niskaan. Ehdottomasti muistojen pankkiin talletettava asia. Ja jos vielä joskus päädyn suunnittelemaan leiriä isojen johtajien mukaan, ehdotan tätä tempausta toistettavaksi.
Ruoka oli leirillä erityisesti nallekarhujen mieleistä. Aamuisin sain puuroa vatsani täydeltä ja käsienpesupisteellä mukava setä toivotti kaikki leiriläiset mahtavilla lauluillaan ja vitseillään tervetulleiksi leirin ravintolaan. Lihapullakeitto sai veden kielelleni. Santsasin sitä monta lautasellista. Pidin kyllä myös hernekeitosta, ja kanapastasta, ja kasvissosekeitosta, ja kinkkukiusauksesta, ja… Eli aivan kaikesta. Mitäpä sitä salailemaan.
Haikilla satoi. Harmillista. Mutta selvisin pois reitiltä! On ihanaa ylittää itsensä ja selviytyä hankalaksi koetuista asioista. Tulin niin ylpeäksi haikin loppumetreillä, että halasin yllättäen aivan tuntematonta leiriläistä. Siinä me yhdessä mietimme, että kyllä kannatti lähetä sateella haikille. Ja ne mahtavat uudet ystävät, joita olen tällä leirillä saanut paljon. Seuraavalla Järvi-Suomen Partiolaisten piirileirillä nähdään, aivan varmasti!
What a week it has been! I hope you’ve all enjoyed Ryske19 as much as I have. Most of the time the sun was shining, I enjoyed the water activities at the water valley, paddle boarding was great fun and canoeing was rather relaxing with another leader helping us. I made a bottle cover at the craft valley, and learned about forestry management and I figured all the clues and made it out of the escape room at the community valley. I tried so many Pop Up programs too!
I certainly enjoyed the food – there’s no better way to start the day than a large bowl of warming porridge! There was always plenty of food and the leaders were good at reminding us about washing our paws before meals.
How about calling the fire brigade to help with cooling everyone down! Such a great thing, playing underneath water spray from the fire engine. There were so many visitors that day and it was hot. The best of all, those new friends I have made at Ryske19, I have enjoyed meeting you all! See you next time!
30.7.2019
Tiesitkö, että tällä leirillä on mukana iso joukko sisupartiolaisia. He asuvat Suhina alaleirissä Kaislikko ja Kuplakone -savuissa. Sisupartiolaisia ovat partiolaiset, jotka tarvitsevat erityistä tukea partiossa vamman, pitkäaikaissairauden tai muun ominaisuuden takia. Sisupartiolaisista puhutaan usein yhtenä ryhmänä. He ovat kuitenkin moninainen ryhmä valloittavia yksilöitä. Sisutoiminnassa on ohjaajia enemmän kuin muissa partion ryhmissä ja joskus tarvitaan paljonkin aikuisten tukea. Partio-ohjelmaa sisut soveltavat osallistujien tarpeiden mukaan.
Suomessa sisupartiotoiminta aloitettiin 1928 Sokeainkoululla Helsingissä. Nimitys sisupartio syntyi nimikilpailun tuloksena vuonna 1947. Sisupartion merkki on kansainvälinen. Siinä on jalussolmu kuvaamassa paksumman köyden ja ohuemman köyden yhdessä muodostamaa vahvaa solmua. Jalussolmun keskellä on sisukkuudesta kertova sammakko. Sisutarina kertoo, kuinka kaksi sammakkoa tipahtivat kerma-astiaan. Toinen sammakoista koki nesteen oudoksi uida, luovutti ja hukkui. Toinen sammakko räpiköi, räpiköi ja räpiköi kunnes kerma muuttui voiksi, jonka päältä sammakko pääsi hyppäämään pois astiasta ja pelastui.
Sisupartiolainen on erittäin ylpeä omasta partioharrastuksestaan. Ryhmään kuuluminen ja partiokaveruus ovat myös sisupartiolaiselle todella tärkeitä juttuja. Ryskeellä sisupartiolaiset ovat osallistuneet samaan ohjelmaan kuin muutkin leiriläiset. Sisut myös suorittavat pestitehtäviä oman kykynsä mukaan. Tänään tiistaina sisut ovat muiden mukana haikilla kiertämässä reittiä ja suorittamassa reitin varrella olevia tehtäviä.
Viikonlopun aikana täällä leirillä sisupartiolaisista kuvattiin videota, joka julkaistaan Suomen Partiolaisten Youtube-kanavalla. Aiemmat videot löytyvät nimellä Sisupartio – partio sopii kaikille ja Sisupartioon johtajaksi? Rahoitus tähän viimeisimpään videoon saatiin Järvi-Suomen Partiolaisten yhteisvastuuhankkeen rahoista. Kuvauksia koordinoi piirin lippukuntakoordinaattori Taina Worster.
Did you know there are disabled Scouts at Ryske? As Scouting is inclusive we do our best to accommodate those young people with variety of disabilities to give them opportunities available to all Scouts. There are many Scouts with variety of disabilities at Ryske. They are all based at Suhina subcamp (in two units). They take part in all the same programs as the rest of us at the camp. Today they are at the hike. Some of them need extra support which is usually provided by their own Scout Group. Earlier there was a film crew at Ryske filming the disabled Scout for another YouTube-video – there are already some videos made by Finnish Guides & Scouts but unfortunately all in Finnish on YouTube.
28.7.2019
I’m practising my language skills and I shall write everything in English today. Did you know bears know other languages?
It was windy but sunny morning and I woke up with excitement as I was about to visit Koli National Park with our guests from Israel, Luxembourg and the United Kingdom. We departed promptly in two coaches and an hour later we reached our destination. I was so impressed with the views!
Firstly we walked around the nature centre learning about the national park and life around there in the past. There was also a gift shop, I saw some other bears there! How exciting! They didn’t want to join us for our walk in the national park though. I was excited, our leaders told us there were wild bears there but unfortunately we didn’t spot any.
Our walk took us to Ukko-Koli, Akka-Koli and Paha-Koli. I explained what the names meant to our international guests. The scenery was breathtakingly beautiful. All our international guests were taking lots of photos of lake Pielinen from the top and selfies of course. After walking I felt very hungry and I was so glad to find that one of the camp leaders had turned up with food for us. She had brought a camp cooker to cook us some delicious soup! We continued enjoying beautiful views during our lunch break and then headed out for further walks in the national park.
In the afternoon we all gathered together for a photo before walking back down the stairs. The Israeli Scouts even started an impromptu dancing session asking everyone to join them. Koli National Park was everything I expected it to be and many of our international guests told me they loved the peace and quiet of the forest. What a fun day I had with other Scouts from around the world!
28.7.2019
Ihanaa! Aamulla herätessäni teltan liepeet lepattivat tuulessa ja tiesin heti, että tästä tulee viileämpi päivä kuin eilisestä. Aivan loistava päivä näin karvaiselle nallekarhulle käyttää melkoinen tovi aikaa oman hygienian hoitamiseen. Eilinen päivä oli hikinen ja illalla meni Välisoitossa niin kauan aikaa, etten kerta kaikkiaan enää jaksanut lähteä iltapalan jälkeen suihkuun. Pesin pikapikaa hampaat ja kallistuin tyytyväisenä makuupussiini nukkumaan. Aamusta sen sitten tunsi, että suihku oli jäänyt väliin. Aivan kuten teillä leiriläisillä hiukset, meillä nallekarhuilla karvat alkavat hieman liimautua toisiinsa kiinni, jos ne ovat liian kauan pesemättöminä.
Päivittäiseen leirirutiiniin minulla kuuluu aamuisin hampaiden pesu ennen ruokailua. Muuten se ei taitaisi ollakaan mahdollista, sillä heti aamupalan jälkeen on niin kiire ohjelmiin, ettei kerta kaikkiaan ole mahdollista muistaa enää kiertää savuun hampaidenpesupaikalle. Meillä onkin savussa järjestetty niin, että pesupaikalla on ämpäri, jossa on hieman vettä pohjalla. Sinne sitten kaikki savumme asukkaat käyvät sylkemässä hammastahnansa siten, ettei tahna joudu luontoon. Muistattehan tekin, ettei tahnaa saa sylkeä maahan eikä käyttää leirin käsienpesupaikkoja hampaidenpesuun! Käsienpesupaikan harmaat vedet imeytetään luontoon, joten tahna aiheuttaa biohajoavan saippuan kuohuntaa ja luonnon likaantumista. Sama koskee myöskin vesipisteitä, niitä ei ole tarkoitettu muuta kuin vesipullon ja -kanisterin täyttämiseen.
Hampaiden pesun jälkeen meidän nallekarhujenkin on käytävä vessassa. Savumme lähimmät vessat sijaitsevat Leirisuoralla ja näin viileämmällä kelillä niissä on oikein miellyttävää käydä, vaikka minulla paksu turkki onkin. Ja taas on muistettava käsien pesu. Itseasiassa täällä leirillä on muistettava todella moneen eri kertaan pestä kädet ja kuivata ne käsiään heilutellen. Mielellään vielä kuiviin käsiin ja käpäliin käsidesiä. Se auttaa pöpöjen pysymisessä kaukana eikä vatsatauti yllätä.
Mutterisaunassa kävin tänään yllättävän rauhallisena aikana. Olikohan minulta unohtunut jokin ohjelma välistä, hups! Mutta ei sen väliä, nallekarhun on peseydyttävä ja kunnolla, aina välillä. Istuin rauhassa saunan lauteilla, heitin kuupalla vettä kiukaalle maltillisesti ja vihdoin vastalla, eli vihdalla. Se on muuten kummallista, että tuolla pienellä kahvallisella muovikauhalla on niin monta nimeä; kippo, nappo, kuuppa, kauha, lappo… Suihkussakaan ei aamusta ollut ruuhkaa. Sain lainaksi kaverilta biohajoavaa suihkusaippuaa, se tekee hyvää sekä nallekarhun karvoille että luonnolle. Ihanaa olla puhdas!
It was hot day on Saturday, being a furry bear I especially felt it so I thought to write about hygiene at camp. Washing hands at every opportunity is so important, after toilet and before every meal time. Did you know those handwashing stations around the camp are ONLY for handwashing? You can’t brush your teeth and wash anything else at the handwashing stations. Your own unit at the subcamp have buckets to use for brushing teeth to make sure no toothpaste go on the ground. I think it’s such a good idea – it’s close to my tent and I don’t need to walk anywhere when I’m tired at bedtime.
After yesterday I really needed a good wash. I headed to the camp sauna especially built for Ryske19. It felt good, using the scoop to chuck a little bit of water on the rocks and then going for a swim after checking it was allowed and a lifeguard was on duty. I had a shower by the camp sauna afterwards and felt fresh again. Have you tried the camp sauna yet? And did you know Finnish Scouts never have a camp without building a sauna if there isn’t one already! How cool is that.
27.7.2019
Tätä päivää odotin innolla koko alkuleirin. Partioystäväni ympäri Suomen tulisivat tänään käymään leirillä ja osa jäisi leiriin lyhyen leirin ajaksi. Sovimme jo kauan aikaa sitten, että tapaamme leiriportilla klo 9.30. Olin hyvissä ajoin odottamassa ja sieltä he vihdoin saapuivat, Kimmo Kuutti Ekin Partiosta Mikkelistä, Tamagochi-orava Mikkelin Toimenpojista, Personen Harjun Partiotytöistä Jyväskylästä, Nemo-kala Puula-Partiosta Kangasniemeltä ja Alpo-apina Kuopion partiotoimistolta.
Päivän aikana minulla oli tarkoituksena esitellä ystävilleni leirin monia eri Pop Up -pisteitä ja suuntasimmekin ensimmäiseksi radioamatöörien pisteelle. Siellä tapasimme seikkailijatytöt Viena Sormusen ja Sanni Kataisen Kuilun Kulkijoista, Siilinjärveltä. Tyttöjen kanssa opettelimme morsettamaan omat nimemme ja otimme yhteyksiä muihin tuttuihimme ympäri maailman. Jos et ole vielä vieraillut radioamatöörien pisteellä, suosittelen sitä ehdottomasti. Näin kuumalla helteelläkin leirisairaalan ja Kilinä-alaleirin välissä mäellä sijaitseva piste on varjoinen ja viileä.
Jatkoimme matkaamme boulderointi-seinälle, Pielisareenan sisälle halliin. Jonotimme hetken ja pääsimme kiipeilemään omalla vuorollamme. Personen hieman huijasi ja käytti siipiään, jotta pääsi koskettamaan korkeinta otetta ensimmäisenä. Ammuimme myös oikeilla jousiammunta pyssyillä. Aika siistiä! Jaksoin jännittää jousenkin oikein, kun oli hyvä opastaja paikalla. Alkoi olla jo kuuma ja nälkäkin kaihersi vatsanpohjalla. Jäätelöt kahvila Pianossa auttoivat ensihätään, ennen varsinaista lounasta. Aina on tilaa pienten eläinten massuissa jäätelölle, nam!
Jäätelöt käpälissämme kiertelimme eri alaleireissä tapaamassa leirillä olevia tuttuja. Teltat oli siistitty vierailijoita varten, ainakin jotenkuten. Vähintään piilotettu suurimmat vaatekasat suljettujen kassien sisälle. Vieraani ostivat leirituotekaupasta Ryske T-paitoja ja auringon porotuksessa jonottelimme lounaaksi hernekeittoa, joka maistuu jokaisella leirillä niin hyvältä, ettei sanotuksi saa. Saimme onneksi teltasta paikan, jossa pääsimme istahtamaan alas ja pohdimme yhdessä iltapäivän aktiviteetteja. Ainakin suuntaisimme kohti rantaa, jossa palokunta ruiskuttaa vettä kaikkien halukkaiden päälle. Kurkkaamme myös rannalla olevaan mutterisaunaan. Harmi, ettei se ole tänään päällä. No, kaikkea ei voi saada. Illalla katselemme vielä Välisoiton leirin isolla lavalla.
Today the camp doubles in size when the younger Scouts arrive together with around 500 day visitors (parents, grandparents, friends, uncles and aunties). Rauni the camp bear received her visitors today from many other Scouts groups from the district. Rauni took them around the campsite and explored many Pop -Up programs, there are so many to choose from: bouldering, international Pop Ups and radio amateurs. They also enjoyed some ice creams at Piano-café. Rauni hopes you have enjoyed your Saturday too including the traditional Finnish pea soup!
27.7.2019
Perjantaiaamu valkeni lämpimänä ja aurinkoisena. Puin leirihattuni päähän, lisäsin aurinkorasvaa, täytin vesipulloni ja kaivoin puhelimeni repusta. Apua, ei enää yhtään latausta jäljellä, akku on tyhjä! Suunnaksi siis leirillä rannan tuntumassa sijaitseva Lataamo.
Lataamon tunnistat valkoisesta teltasta, jossa on violetti kyltti. Valkoisella tekstillä lukee LATAAMO.
Saapuessani paikalle teltta oli jo täynnä nuoria leiriläisiä. Latauspaikat olivat aivan täynnä, joten jouduin hetken ajan odottelemaan. Juttelin aikani kuluksi paikalla olevien nuorten leiriläisten kanssa ja he kertoivat tulevansa Lataamoon syömään tarjolla olevia keksejä, juomaan mehua, lataamaan puhelimiaan ja vain hengailemaan. Teltan ”lattialla” olikin kutsuvasti mattoja, joiden päällä nuoret makoilivat paahtavalta auringolta suojassa. Muutama oli uskaltautunut teltan taakse ilmasohville aurinkoon.
Hetken päästä paikalle saapui kiireisen näköisenä puhelimessa puhuva mies, joka kertoi olevansa Lataamon seppo Tiitus. En tiennyt, mitä seppo tarkoittaa, joten avasin nallensuuni, ja kysyin asiaa. Minulle kerrottiin, että se tarkoittaa seurakunnan partiotyöntekijää. Tiituksen työhön kuuluu mm. Ryske19 leirin Lataamon pitäminen. Toinen seppo, Minna-Mari, saapui paikalle hieman myöhemmin jutellessani niitä näitä Tiituksen kanssa.
Keskustelun lomassa minulle selvisi, että Lataamo on leirillä sekä osa Pop Up -ohjelmaa että henkisen ja fyysisen tuen paikka. Paikalla käy päivittäin 40-70 henkilöä, vierailupäivänä, lauantaina 27.7. on varauduttu huomattavasti suurempaan kävijämäärään. Kävijät saavat Lataamossa ladata leiriläisten tavoin puhelimiaan ja valmistaa vaikkapa pelastusrenkaan, jossa materiaalina ovat trikoinen matonkude ja paracord-nyöri. Lataamo on kaikille avoinna uskontokunnasta riippumatta joka päivä, ellei henkilökunta ole jossain muualla töissä. Iltaisin Lataamossa ei ole henkilökuntaa, mutta muuten se on auki. Sunnuntaina 28.7. on isolla ohjelmalavalla partiomessu klo 14.00 ja Lataamossa voi käydä jo etukäteen tutustumassa messussa laulettaviin lauluihin. Lataamossa on myös ohjelmaa lippukunnanjohtajille yhdessä Lippukuntatuen kanssa ajankohtaisten aiheiden keskustelujen äärellä sunnuntaina illasta klo 17.30 – 18.30.
Puhelimeni latautumiseen meni vielä tovi, joten paikalle saapuneiden Israelilaisten kanssa valmistin itselleni pelastusrenkaan. Se olikin yllättävän helppoa pienen alkukankeuden jälkeen. Seurasin vain tarkasti kuvallisia ohjeita ja pujottelin paracord-nyöriä paikoilleen. Hieno tuli!
Have you found ’Lataamo’ yet? Lataamo means recharging point. It’s based near the beach in a white marquee and there’s friendly staff to help you with your spiritual as well as physical needs such as recharging your phone. Lataamo is open to all campers, children and adult alike, whether you are religious or not. While you charge your phone you could also make a life buoy out of paracord (a small one!) to relax in the shade.
25.7.2019
Hei!
Kaikki te muistatte varmaankin, että olen Ryske19 leirin oma nallekarhu Rauni. Tutustun tällä viikolla leiriläisten tavoin leiriarkeen ja kaikkeen siihen, mitä leirillä tehdään. Tänään minun piti mennä ensimmäisenä Vesilaaksoon Kilinän kanssa, mutta kiinnitin sandaalini kaikessa kiireessä hieman huonosti ja sandaali liukui pois jalasta paikalle juostessa. Ja AUTS! Jalkani osui tiellä olleeseen tikkuun ja jäi töröttämään ikävästi jalkapohjan sivuun. Kinkkasin kaverin avustuksella leirisairaalaan, sillä en uskaltanut itse vetää tikkua jalasta, kyllä hirvitti.
Leirisairaalassa minut otti vastaan Jukka, joka ohjasi minut rauhalliseen paikkaan kenttäsängylle istumaan. Siellä ystävällinen Laura kuunteli sydäntä ja rauhoitteli minua jotta Ilona pystyi poistamaan tikun ja laittamaan laastarin kipeän paikan päälle suojaksi. Ilona opasti vielä pitämään hyvää huolta hygieniasta, sillä haava jalassa saattaa leiriolosuhteissa tulehtua joskus pahastikin.
Samalla ehdin jutella leirisairaalan väen kanssa ja kyselin tarkemmin, miten sairaala toimii. Jukka-päällikkö opasti, että Ryskeen leirisairaalassa otetaan vastaan kaikki asiakkaat ja pyritään hoitamaan kaikki mahdolliset eteen tulevat tapaturmat ja pienemmät haaverit. Jos jotain ei pystytä hoitamaan, konsultoidaan lääkäriä ja ohjataan edelleen hoitoon muualle. Kajaani on lähin isompi sairaala, mutta myös Kuopion yliopistolliseen sairaalaan voidaan tarvittaessa leirin ambulanssilla kuljettaa. Toivotaan kuitenkin, ettei sinne tarvitse ketään leiriläistä lähettää.
Erittäin tärkeänä viestinä Jukka halusi kaikille leiriläisille viestittää sen, että näin kuumalla kesäleirillä pitää ehdottomasti juoda riittävästi vettä ja pitää päähinettä päässä. Vesipullo tulee aina olla saatavilla ja siinä vettä juotavaksi. Riittävän nestemäärän saannin voi tarkistaa siitä, että käy pissalla tarpeeksi usein. Jos käy aamulla vessassa ja tarvitsee vasta illalla käydä seuraavan kerran, on juonut aivan liian vähän vettä. Myös ruokaa tulee syödä, sillä siinä on mukana suolaa, joka auttaa veden imeytymisessä elimistöön. Niinkin hassulta kuin kuulostaa, että vesi ja suola pitää meidät ihmiset ja nallekarhut liikenteessä leirin arjessa.
Jukka halusi vielä muistuttaa, että jos tulee pieni haavaa vaativa laastari tai alkaa koskea päähän, tulee ensimmäisenä käyttää omia laastareita ja lääkkeitä, tai kysyä omasta savusta aikuisilta ohjeita ja lääkkeitä. Jos savun antama ensiapu ei auta, niin vasta sitten leirisairaalaan vierailulle. Toinen tärkeä asia näin heinikkoisessa maastossa on tehdä punkkitarkastus iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Itse ei yllä katsomaan selkäpuolelle, joten telttakaveria pitää pyytää tarvittaessa auttamaan.
Lupasinkin Jukalle, että seuraavan kerran muistan pitää omat laastarit ja lääkkeet mukana sekä pitää hattua päässäni.
Hello!
I’m Rauni, Ryske19 camp bear. Over the next week I will be taking part in the camp activities with everyone but today I had to visit the camp hospital for a small injury. The friendly staff assisted me and put a small plaster on my injured foot. The medical staff reminded me and all other participants to drink plenty of water and wear hats during the hot weather. Eating during the meal times is equally important to keep salt intake balanced.
There are ticks at the campsite and the medical staff advised me to check for ticks every night. If you need help removing a tick (or any other minor medical issues such as pain relief and plasters) please speak to the leaders at your sub unit first.