Ulkomaanmatkat

Vaeltajien u-projekti reilaten

Tätä blogia ulkomaanprojektistaan Alankomaihin kirjoittavat neljä vaeltajaa Puijon Pakertajat -lippukunnasta Kuopiosta. Matkan teemana on ympäristö.

Seuraa meidän reissuamme reaaliaikaisemmin Instagramista @roverthetrainbow.

Maanantai 12.8., tiistai 13.8 ja keskiviikko 14.8. Matkapäivät yhdeksän, kymmenen ja yksitoista

Kaikki junat vievät Helsinkiin

05:00. Neljäkymmentäviisi minuuttia aikaa toimia. Viimeiset pakkaukset. Rinkat alakertaan ja aamupalat mukaan. Ulos ovesta ja avaimet sovittuun säilöön.

Oli vielä syvä hämärä, kun marssittiin kohti Rotterdamin päärautatieasemaa, jotta ehdittäisiin kello 06:05 lähtevään Groningenin junaan. Onneksi keskivauhtimme on koko matkan ollut selvästi yli karttasovelluksen laskeman nopeuden, joten hienosti oltiin ajoissa perillä. Ei meillä olisikaan ollut varaa myöhästyä. Päästiin syömään aamupalacroissantteja ja juomaan marjasmoothieta.

Varhaista arkiaamua elävässä Hollannissa oli jo melko paljon junalla matkaavia liikkeellä. Pääteltiin, että siellä työmatkaaminen julkisilla liikennevälineillä taitaa olla lyhyiden välimatkojen takia aika yleistä. Parin tunnin kuluttua vaihdettiin junaa Zwollessa (luultiin sitä pieneksi vaihtoasemaksi, mutta siellä olikin tornitaloja, ’miljoona’ raidetta ja melkoinen ihmisvilinä) Berliiniin menevään. Siitä meitä ei onneksi pyydetty poistumaan, vaikka se käytännössä olisikin ollut mahdollista, jos juna olisi ollut tosi täynnä. Saksan puolella oltiin helpottuneita, kun oltiin päästy maahan, jossa on helpompi edetä junalla, jos suunnitelmat menevät mönkään.

Lopulta Hampurissa meitä odotti tupakansavua täynnä olevalla linja-autoasemalla matkan suurin koitos, kun vuorossa oli nousu kansainväliselle bussiyhteydelle Kööpenhaminaan. Samaisen yhtiön reissuista Rossulla oli jo aikaisempia huonoja kokemuksia. Jo laiturilla tuli selväksi, että jokainen penkkirivi tulisi täyteen. Seuraavan seitsemän tunnin ajan ei ollut nettiä, haisi vessalle, eikä tiedetty mitä tapahtuu ja missä ollaan, koska kuski ei kommunikoinut tai jos kommunikoi, niin vain niin vaikealla saksan murteella, ettei kukaan meistä saanut selvää kuin lukusanoista. KUSKI MYÖS OLI PUHELIMELLA AJAESSAAN. Tanskan poliisin passintarkastuksen ja noin seitsemän bussimatkatunnin jälkeen päästiin lopulta Juutinrauman yli menevään ruotsinjunaan. Ai niin, bussi meni tuulisen Pohjameren yli hybridilautalla.

Etelä-Ruotsissa käveltiin suoraan junasta ruokakauppaan, missä Sanni yritti puhua itsepalvelukassoilla ruotsia, mutta vartija vastasi englanniksi takaisin. Pitäisi ilmeisimmin treenata puhumista vähän lisää. Tai sitten vaan oltiin ilmiselviä ulkomaalaisia huiveinemme. Kaupan kasvisruoat popsittiin laiturilla odotellen yöjunaa. Ehdittiin syödä juuri sopivasti ennen kuin junan ovet aukesivat. Täydet vatsat eivät tosin paljon älyttömän kylmässä ”salonkivaunussa” juuri auttaneet, vaan yöunet jäivät katkonaisiksi. Västeråsin asemalla vaihtoyhteyttä parikymmentä minuuttia odottaessa olikin sitten unenpuutteesta sekavana hämmentävä fiilis ja Sannilla hirvittävän kylmä.

Vuorokauden junamatkailun päätepysäkki oli Tukholman päärautatieasema, missä oli aamuseitsemältä tosi paljon porukkaa. Saatiin suunnistettua (kiitos hyvät kyltit) Vasagatanin taksitolpalle, mistä hurautettiin lauttaterminaaliin nopeammin kuin oli luvattu. Tässä vaiheessa meillä ei ollut mahdollisuutta käyttää julkisia, koska enintään 20 minuuttia siirtymää ei onnistunut laskelmiemme mukaan kuin autolla.

Lautalla käytettiin ensimmäiset viisi tuntia nukkumiseen ja aamiaisen aika oli vasta iltapäivällä. Somen päivitys onnistui myös unien jälkeen, mutta blogin kirjoitus ei. Turistiin hytissä ja happihypeltiin ulkokansilla. Ei kierrätetty kunnolla, kun sekajätteeseen meni hytissä ylimääräistä.

Perillä Turussa saatiin päivän ateria eli pizza ja rullakebab lähiravintolasta. Illalla päivitettiin somea, höpöteltiin ja käytiin nukkumaan ehkä vähän liian myöhään.

Keskiviikkoaamuna heräiltiin ja syötiin puuroa pitkästä aikaa. Juna-asemalle reippailtiin ja hypättiin reissun toisiksi viimeiseen junaan. Vaihdettiin junaa Pasilassa. Junassa aika kului tuttuun tapaan syöden, jutellen, somea selaillen ja kahvia juoden. Viimeisestä junasta päästiin kotiin kimppakyydillä.

Reissu loppuu, partio ei. Ehdimme olla kotona pari tuntia ennen lippukunnan johtajiston kokoukseen lähtemistä…

 

Sunnuntai 11.8. Matkapäivä kahdeksan

Sunnuntaiaamu valkeni meille tuttuun tapaan aikaiseen. Junaan lähtö kolkutteli meidät kuitenkin hereille, sillä emme tänään käyttäneet Interrail-passejamme vaan meillä oli ostetut liput lähijunaan Rotterdamista Leideniin. Tällä kertaa siihen tiettyyn junaan oli vähän pakko ehtiä. Otettiin myös ensimmäiset (ja toivottavasti myös viimeiset) juoksuaskeleet junaan ehtimisen varmistamiseksi. Leidenissä tapasimmekin sitten Janneken, hollantilaisen meripartiolaisen, jonka kanssa olimme olleet yhteyksissä ennen reissua palvelutehtävämme suhteen.

Vaeltajien ulkomaanprojektiin kuuluu palvelutehtävä, jonka ryhmä saa toteuttaa haluamallaan tavalla. Meillä tämä palvelutehtävä oli Siisti biitsi-tapahtuma yhdessä Janneken kanssa (toiveissa oli saada paikalle myös muita partiolaisia, mutta elokuu on Alankomaissa lomakuukausi). Palvelutehtävämme oli roskien keräämistä Katwjik-rannalta, josta teimme Siisti biitsi-tapahtuman ja kirjanpidon projektin mukaisesti. Palvelutehtävän löytäminen ei meinannut alkuun onnistua, sillä yhteyshenkilön löytäminen Alankomaista aiheutti meille harmaita hiuksia ja pieniä ongelmia. Olimme siis olleet yhteyksissä Alankomaiden partiolaisiin jo maaliskuussa ensimmäisen kerran sekä muihinkin partiotoimijoihin, jotta palvelutehtävämme onnistuisi. Onneksemme kuitenkin (kiitos Mikko) saimme yhteyden Jannekeen ja hän osallistui kanssamme palvelutehtävään.

Janneke oli niin ihana, että hän haki meidät Leidenin juna-asemalta hybridi(!)autollaan ja alle puolen tunnin ajon jälkeen saavuimme Katwijk-rannalle. Sunnuntaiaamupäivä oli hyvä valinta palvelutehtävälle sillä rannalla oli melko hiljaista. Lauantaina alueella oli ollut kova tuuli (jonka myös me saimme kokea Amsterdamissa), joten niin tavaroita kuin roskiakin oli lennellyt ympäriinsä. Tuuli olikin muovannut hiekkadyynejä jonkin verran, mutta se vain paljasti kauniita simpukoita ja myöskin roskia. Pääasiallisesti rannalta löytämämme roskat olivat muovia ja metallia. Hyvä juttu oli, ettemme löytäneet yhtään vaarallista jätettä tai sähkö- ja elektroniikkaromua.

Kun roskasäkkimme täyttyivät ja navakan tuulen mukana lentävää hiekkaa oli kaikkialla, päätimme suunnata yhdessä lounaalle Leideniin. Kaupungintalon alakerrasta löytyi mukava italialainen ravintola, jonka terassipöydässä viihdyimme useamman tunnin. Makoisan ruuan ja antoisan keskustelun virkistäminä käytimme jälleen jalkojamme ja suuntasimme juna-asemalle ja siitä Rotterdamiin. Rotterdamissa matkan ensimmäisenä kohteena oli jälleen ruokakauppa, sillä seuraavan päivän matkakoitokseen tarvitaan asianmukaiset eväät. (Ootteko muuten jo katsoneet partiokisailu Koitosta Youtubesta? Me ollaan!) Kauppaan käveltiin Soilen ihmeellistä kiertoreittiä, ei selvästikään ikinä opita, ettei Soilen pidä antaa itsekseen navigoida.

Iltaa vietettiin Airbnb-asunnolla syöden lämpimiä voileipiä, kuvia katsellen ja pakkaillen. Huomenna alkaa kotimatka, emme odota innolla yhtämittaista 14 tuntia junassa ja bussissa!

Junia tähän mennessä: 25

Tunteja junassa: 35 tuntia 30 minuuttia

Askelia tänään: 19 800

Lauantai 10.8. Matkapäivä seitsemän

Lauantaille oli osunut kolme kakkosta. Päivä oli toinen Amsterdamissa vietetyistä ja samalla meidän toiseksi viimeinen Hollannissa. Päivään käytettiin myös toiseksi viimeinen reilipassin matkapäivä. Ulkomaanprojektin loppu ja lähtöpäivä olivat siis jälleen aavistuksen lähempänä. Mutta ensin ympäristöteemaiseen ykköskaupunkipäivään!

Aamuinen lähtö kohti jo paljon vierailtua Rotterdam Centraal -asemaa vähän jahnasi ja päädyttiin lopulta vasta 9.15 junaan. Perillä Amsterdamin turistipesässä päätettiin viimeistellä reissun paluumatkalippujen varaus, joka ei ollut omin päin onnistunut netissä. Seuraavat puolitoista tuntia vietettiinkin aseman lippupalvelukeskuksessa, missä kahdella vuoronumerokerralla tuli selväksi, ettei päästäisi Saksaa pidemmälle junalla mitenkään. Oli siis etsittävä ’luova’ ratkaisu – kansainvälinen bussiyhteys. Seuraavista postauksista voi lukea, miten se sujui.

Amsterdam Centraalin pääovista suuntasimme kohti Joordanin kaupuginosassa kaksi kertaa viikossa pidettäviä markkinoita. Noordermarktista paikalliset ja matkailijat voivat löytää lähi- ja luomuruoan lisäksi kaikkea lampuista leluihin. Toiset söivät siirappivohvelia ja toiset tyytyivät silmänruokaan ja tunnelmaan. Tällä kertaa mukaan ei tarttunut muuta syötävää, sillä tuoreet ruoka-aineet olisivat menneet lämpimän päivän aikana pilalle. Noordermarkt kuitenkin säväytti vilinänsä ohella innovatiivisilla tuotteillaan, kuten ihmisille tarkoitetulla ruoholla.

Markkinakojujen ja -kujien jälkeen taivallettiin läpi punaisten lyhtyjen alueen kohti itäistä keskustaa. Tuulisella säällä kanavien muoviroskat liikkuivat vauhdikkaammin eteenpäin. Niitä ylittäessä ohitettiin siltaselfieporukka toisensa jälkeen eikä jääty pyörän tai auton alle – Amsterdamissa sitä voi elokuun turistitulvassa kutsua saavutukseksi. Ehjinä oli hyvä nauttia kevyt ja maukas kasvislounas tyypillisessä hollantilaisessa brood- ja lunch-ravintolassa (sieltä saa aamiaista ja lounasta), mistä loikattiin kadun toiselle puolelle maailman ainoaan mikrobimuseoon Micropiaan.

Micropia oli hienosti toteutettu paikka lattiasta kattoon. Museon vierailija voi tutkia mikroskooppeja ja interaktiivista materiaalia käyttämällä elämää ja sen variaatioita. Asiantuntijaluennoilla voi kuunnella popularisoitua tiedettä. Aivan loistava paikka lisäämään ihmisten tietoa ympäristöstään ja sen mahdollisuuksista esimerkiksi energiantuotannossa. Lisäksi kierroksella voi kerätä mikrobileimoja passiin ja tarkistaa lopussa, kuinka monta ja mitä oli saanut. Meidän leimausmaratonin taisi voittaa Iita.

Ympäristö- tai paremmin mikrobiheränneenä jatkettiin talsimista takaisin siltojen yli ja turistilauman läpi kohti Amsterdam Centraalia. Matka eteni hitaammin kuin tullessa osin puuskittaisen tuulen ja osin lauantai-iltaa viettämään alkavan kaupungin takia. Kun koitettiin ohittaa pahimpia tungoksia, pöllähdettiin vahingossa vanhalle kirkolle ja baarikujille, joiden ympäristö oli tupakantumpeissaan ja melussaan hyvin erottuva muusta matkasta. Saavutettiin lopulta rautatieasema ja päästiin junaan takaisin Rotterdamiin. Ei löydetty tungosten keskeltä etsimiämme jääkaappimagneetteja.

Perillä Rotterdamissa suunnattiin taas ruokakauppaan (ollaan koitettu pitää ruokahävikki minimissä ja ostaa aina vain päivän ruoat) ja sieltä lataamaan puhelimia ja itseämme seuraavaan, siihen kunnon projektipäivään.

Junia tähän mennessä: 23

Tunteja junassa yhteensä: 34 tuntia 30 minuuttia

Askelia tänään: 18 400

Perjantai 9.8. Matkapäivä kuusi

Aamulla verhon raosta näkyi sateen kastelema katu. Edellisenä iltana oli arvioitu, kannattaako seuraavana päivänä lähteä kansallispuistoon pyöräilemään ollenkaan, koska oli luvattu sadetta. Päätettiin kuitenkin lähteä, sillä lauantaille Amsterdamiin oli suunniteltu jo ennalta ohjelmaa. Ja eihän pieni sade partiolaista pysäytä!

Hollantilaisen maaseudun läpi (= kanavilla reunustettuja peltoja karjoineen ja hevostalleineen) kuljettiin jälleen junalla ja saavuttiin metsän reunustamaan pikkukaupunkiin Ede-Wageningeniin Sieltä jatkettiin vielä kahdella linja-autolla keskelle lehtoista kansallispuistoa (sinne todellakin pääsi autolla muiden kulkuvälineiden lisäksi). Puiston paviljongissa (luulimme sitä vierailukeskukseksi) ihmeteltiin, miten me oli päästy sisään lippuja leimaamatta. Syy: kukaan ei tullut viivakoodinlukijan kanssa bussiin, kun pysähdyttiin puiston portille, vaan lyhyen portinvartijan kanssa käydyn turinatuokion jälkeen bussikuski huristeli syvemmälle metsään vauhdilla.

Puiston paviljongin kupeesta napattiin alle puiston kävijöille varatut valkoiset, vaihteettomat ja turvaistuimelliset pyörät. Infopisteen ystävällisiltä rouvilta ostettiin reittikartta, jonka avulla suunnistettiin kulkupelit kohti etelää ja metsästysalueita. Reitin alussa oli pieniä nähtävyyksiä, joten tien sivuun tehtiin kurvauksia lähestulkoon joka parissadas metri. Matka alkoi edetä vauhdikkaammin vasta upeiden dyynimäisten hiekka-alueiden jälkeen, mutta sitten meteorologien ennusteet kahdesta ja puolesta millimetristä vettä taivaalta tunnissa alkoivat toteutua. Alle puolessa tunnissa oltiinkin sitten jo läpimärkiä. Aamulla matkaan tehdyt eväsleivät ja smoothie antoivat energiaa polkea takaisin puiston pohjoisosiin. Viimeiset risteykset mentiin opettelemalla karttaa ulkoa, koska itse paikannusvälineen tuhosi märkä keli. Pyöräseikkailun kruunasivat yksi kaatuminen, eläinten bongaus ja roskakorissa majailevat ampiaiset.

Metsän ja nummien jälkeen jätettiin vesivana joka paikkaan, mihin mentiin. Ensimmäisenä uhrina oli paikan varsinainen vierailukeskus, josta osattiin mennä kysymään paluumatkan lähtöpysäkkiä paviljongin sijaan. Meitä neuvonut työntekijä olikin partiolaisen vanhempi, joka kyseli myös meidän taustoista. Moni muukin on huomannut partiohuivimme matkalla, mutta harva on jatkanut keskustelua tai tullut juttelemaan. Iloinen yllätys siis!

Seuraavaksi kasteltiin bussi, jonka kuski nauroi meille jo kaukaa (oltiin ainoat kyytiin nousijat). Näytimme varmaan siltä, että tarvitsimme kyytiä pikaisesti. Lämmitys olikin sisällä linja-autossa onneksi tosi kovalla (ainakin verrattuna vaihtoyhteyteen). Päivän viimeinen etappi, junamatka Edestä takaisin Rotterdamiin sujui kaikilta torkahdellessa ja edelleen vettä valuen. Junan penkkiin jäi meistä jäljet. Päätepysäkiltä suunnattiin suoraan ruokakauppaan ja sieltä majapaikkaan popsimaan paistettuja kasvistäytteisiä paprikoita ja katsomaan amerikkalaista komediaa.

Ps. Nukkumaanmenoaika siirtyi terveellisempään suuntaan.

Junia tähän mennessä: 21

Tunteja junassa: 32 tuntia

Pyöräiltyjä kilometrejä tänään: 26

 

Torstai 8.8. Matkapäivä viisi

Aamulla nukuttiin jopa yhdeksään asti. Oli mukava herätä, kun ei tarvinnut kiirehtiä aikaiseen junaan tai kantaa koko rinkkaa mukana jatkuvasti. Pidimme rennon ja hitaan aamun, sillä tänään oli tarkoituksena vain käydä päivän aikana tutustumassa Rotterdamiin. Ja hidas aamu ainakin oli. Runsaan aamupalan (tai ehkä ennemmin brunssin) ja loppureissun ohjelman suunnittelun jälkeen selvisimme lopulta liikkeelle kello kaksi iltapäivällä. Päivän ohjelma aloitettiin käymällä katsomassa kelluvaa metsää ja kelluvaa puutarhaa. Kelluvassa metsässä puita oli istutettu (oletettavasti) vanhoihin ponttoneihin ja ne kelluivat kanaalissa jonoissa. Puiden huojunta tuulessa on kyllä ihan tuttu näky, mutta puiden huojunta aalloissa oli melko kummallista. Projekti on vielä melko uusi, joten puut ovat vielä pieniä, mutta floating forest vain paranee puiden kasvaessa. Kelluva puutarha oli rakennettu kanaalista kerätystä muoviroskasta. Puutarha oli pienempi kuin mitä olimme olettaneet, mutta ideana hyvä ja varmaan se suurenee projektin edetessä. Puutarhassa asui joutsenpariskunta, joilla oli kaksi poikasta, joten emme viitsineet mennä kovin lähelle heidän pesäänsä. Oli sieltä myös hanhi, jolla oli paljon mielipiteitä.

Seuraavaksi suuntasimme kohti Rotterdamin Foodhallenia, jossa oli eri maalaisia pienehköjä ruokakojuja ja yhteinen pöytäalue. Meidän ruokalistalta löytyi meksikolaisia nachoja, kiinalaisia liha- ja kasvis- steamed buneja ja vegaaninen wrap. Jälkiruoka löytyi cupcake-kojusta, jossa oli toista kymmentä erilaista kuppikakkua, brownieita ja macaroneja. Kaikki ruoka oli herkullista ja Soile sai viimein syntymäpäiväkuppikakun.

Ruoan jälkeen suunnattiin satamaa kohti, missä näimme aivan valtavan Atlantin yli kulkevan risteilyaluksen (jolla oli naama) ja paikan, josta on lähtenyt siirtolaisia New Yorkiin. Hetken poukkoilun jälkeen hyödynsimme ostamiamme joukkoliikenteen päivälippuja ja kuljimme ensin metrolla (koska bussi, johon oli tarkoitus nousta ehti juuri mennä meistä ohi ennen pysäkkiä ja ilmeisesti bussin alle heittäytyminen ei ole hyvä tapa hidastaa bussin kulkua niin että siihen ehtii. Onneksi bussilla mentävä matka oli niin lyhyt, että oli nopeampi kävellä kuin odottaa seuraavaa) ja sitten vielä ratikalla kohteena Euromast. Jäimme ratikan kyydistä tornin vieressä olevan puiston kohdalla ja kävelimme loppumatkan tornille. Puistosta löytyi seikkailupolku, jossa oli pikkujoen yli menevä rakennettu silta ja toinen hieman jännempi silta. Vinkki: Jos meinaat kävellä tukkia pitkin keskelle lampea, kannattaa etukäteen miettiä myös, miten pääset takaisin rantaan.

Euromastiin pääsi hissillä 112 metrin korkeuteen, jonka jälkeen ylemmille tasoille piti kiivetä ulkoportaita. Ensimmäiset portaat olivat vielä ihan fine, koska ne olivat melko lyhyet ja keskellä tornia. Toiset portaat sen sijaan olivat pitemmät, 180 asteen kierreportaat, alimman katselutasanteen yläpuolisen tornin ulkoreunalla. Kaiken lisäksi ne olivat ritiläportaat, joista näkyi läpi alas maahan ja alemmalle tasanteelle. Niitä ylös kiipeäminen oli kaikkein kaamein kohta tornia (alaspäin tuleminen oli paljon miellyttävämpää), mutta onpas sekin nyt sitten tehty. Ylemmältä tasanteelta pääsi vielä panoramahissiin, joka nousi 185 metrin korkeuteen (korkeus ero 120 ja 185 metrin välillä tuntui yllättävän pieneltä). Tornin huipulta maisemat olivat huikeat ja sieltä näkyi koko kaupunki ja paljon (mutta ei edes kaikkea) Euroopan suurimmasta rahtisatamasta. Osalle korkeat paikat eivät ole lemppareita, mutta selvisimme kaikki hienosti.
Kerrankin ajateltiin mennä aikaisin takaisin asunnolle, joten lähdimme tornilta ratikalla kotiin päin, mutta piti vielä mennä kiertoreittiä ja käydä katsomassa kuutiotaloja, jotka siis ovat yhdellä kulmalla tornieteisen päällä olevia kuutionmuotoisia asuntoja. Yhteen niistä olisi päässyt sisälle, mutta se oli jo ehtinyt mennä kiinni siltä päivältä. Kaupan käynnin jälkeen kello olikin jo paljon, joten meidän aikainen ilta ei ihan onnistunut. Paluumatkan aikana tavattiin ratikkapysäkillä kreikkalainen partiolainen, joka asuu Rotterdamissa, mutta ei ole liittynyt täällä partioon uudestaan, koska ilmeisesti täkäläinen partio on tylsää. Kreikkalaisilla on kuulemma samanlaiset huivit kuin Suomen kv-huivi.

Asunnolla tehtiin sitten vielä ruokaa, joka oli oikein hyvää.

Tänään ei yhtään junaa!!

Askelia tänään: 19 500

Keskiviikko 7.8. Matkapäivä neljä

Aamun aikataulua päätettiin venyttää, sillä yöunien väheneminen oli alkanut painaa raajojamme. Lisälepääminen ja Anne Frankin talon verkossa myytävien pääsylippujen jonotus sopivat myös hyvin yhteen. Hostellilta poistuttiin kymmenen tienoilla ja ensimmäisenä etsittiin ruokakauppaa, jotta saadaan aamupalaa. Kauppa löytyi, mutta opittiin myös se, että ennen kassalle menoa kannattaa tarkastaa, miten kyseisessä kaupassa voi maksaa. Yllättäen esimerkiksi Visalla ei voi maksaa monissa kaupoissa, Electronilla vielä harvemmassa. Ruuan hankinnan jälkeen sähellettiin asemalta toiselle, kun haluttiin jättää rinkat säilytykseen. Centraalilta löydettiin viimeiset vapaat lokerot.

Aamupalalle päädyttiin kanaalin reunalle. Siinä istuskellessamme seurattiin ohi päristeleviä kanaaliristeilyjä ja hämmästeltiin ohi lipuvia roskia. Aamupalan jälkeen suunnattiin kelluvaa kukkamarkettia kohti ja etsiskeltiin samalla kirjakauppaa, jossa Iita oli aiemmin käynyt. Ei tiedetä löydettiinkö sitä, mutta yksi pelkästään englanninkielisiä kirjoja myyvä löydettiin ja siellä oli oikein hyvä valikoima. Kelluva kukkamarketti oli meidän makuun ehkä vähän liian turistirysä, joten ei viihdytty siellä kovin pitkään. Marketin lähistöltä löytyi tosin kulmapuoti, josta löydettiin postikortteja kotijoukoille lähetettäväksi.

Tässä vaiheessa päivää alkoi olla jo hieman nälkä, joten suunnattiin syömään välipalaksi ranskalaisia majoneesilla. Välipalan voimistamina käveltiin hieman kiertoteitä Anne Frankin talolle. Matkalla löydettiin Homomonumentin vierestä ensimmäinen näkemämme ja täpötäysi muovinkeräysastia. Anne Frankin talo, moderni lasiseinäinen kadunkulma, löytyi vanhan kirkon takaa kanaalin rannasta. Päätettiin kuitenkin tutkia kaunista kanavanrantalähistöä hetki, koska museon edusta tulvi muitakin tulevia kävijöitä. Anne Frankin museo ei pettänyt interaktiivisella annillaan, vaikka se oli sisältäkin täynnä uusia turistijonoja.

Seuraavaksi syötiin päivällistä Vegan Junk Food Barissa. Amsterdamissa on kaksi ketjun ravintolaa ja me päädyimme keskustasta kauempaan paikkaan (koska sinne pääsi helpommin ratikalla), joka todennäköisesti oli vähemmän ruuhkainen. Kaikki ruoka oli nimen mukaisesti vegaanista. Listalta löytyi mm. purilaisia ja kaikenlaisia peruna-, bataatti- ja jopa ihmeellisiä kikherneranskalaisia (jotka olivat jopa parempia kuin luultiin). Lihan sijaan ruoissa oli käytetty plant based beefiä, no chick´nia ja no tunaa (tosin ruokalistassa ei lukenut mistä lihankorvikkeet oli valmistettu, mikä olisi ollut ihan kiva tietää). Ruoka oli TODELLA hyvää. Syödessä jopa saattoi unohtaa, että ruoassa ei ollutkaan lihaa.

Syönnin jälkeen oli aika lähteä kohti junaa jälleen. Määränpäänä oli Rotterdam, jossa vietämme matkan loput viisi yötä (pois lukien paluumatkan yöjunan. Jee) airbnb:ssä, mutta juna, jolla me yritimme mennä oli normaalin intercityn sijaan jokin ihme intercity direct juna, johon olisi pitänyt olla lisälippu, mikä selvisi meille junassa, kun konnari pyysi ystävällisesti meitä ostamaan kympin maksavan lisälipun tai poistumaan junasta seuraavalla asemalla. Eli sillä tavalla päädyimme Schipholin lentokentälle. Onneksi asemalta löytyi asiakaspalvelusta apua ja jouduimme odottamaan oikeaa Rotterdamin junaa vain 45 minuuttia. Väsymystaso meinasi tosin olla tässä vaiheessa pitkän päivän jälkeen melko korkealla, joten odotusaika käytettiin hajoamalla täysin. Jäätee tosin auttoi tilannetta. Ja kyllä me sinne Rotterdamin junaan selvittiin, vaikka meinasikin tulla lopulta hieman kiire, kun väsymys vaikutti meidän kykyyn tarkasti arvioida ajan kulkua. Kun päästiin oikeaan junaan, matka sujui oikein hyvin ja airbnb-asunto löytyi kävelymatkan päästä asemasta.

Asuntoon asettautumisen (ja välikoomauksen) jälkeen täytyi lähteä ostamaan ilta-/aamupalaa. Paitsi oli niin myöhä, että ainut avoin kauppa oli asemalla ja asemalle pääsee sisään vain lipulla. Ratkaisu: Interrail-lipussa on QR-koodi, jolla pääse sisälle. Paitsi, kun tajuaa, että lipun tarvitsee (täysin tiedossa oleva asia) vasta kun on jo pyöräillyt asemalle ja on jättänyt lipun asunnolle, koska ajatteli, ettei lippua tarvitse, koska ei olla menossa junalla. Pyöräiltiin siis asemalle ja takaisin eikä edes selvitty illalla kauppaan asti.

Junia tähän mennessä: 17

Tunteja junassa yhteensä: 28 h 30 min

Askelia tänään: 21 000

Tiistai 6.8. Matkapäivä kolme

Aamun herätys soi myöhemmin kuin oli alun perin tarkoitus, mutta silti liian aikaisin. Matkattiin kantamuksien kanssa Hampurista Bremenin ja Bremerhaven-Lehen kautta Cuxhaveniin. Asemalla työnnettiin rinkat säilytyslokeroihin, jonotettiin turistitoimistosta bussiliput (saatiin ihan tosi hyvää palvelua, vahva suositus!) ja hypättiin rantaa lähemmäs menevään bussiin. Cuxhaveniin päätettiin tulla, koska haluttiin nähdä kunnolla laskuvesi. Cuxhavenissa pystyy laskuveden aikana kävelemään vajaan kymmenen kilometrin päästä rannikolta sijaitsevalle Neuwerkin saarelle. Meillä ei ollut ihan riittävästi aikaa (tai jaksamista) pitkän mittakaavan merenpohjavaellukseen, joten päädyttiin lyhyempään reittiin. Nähtiin merilevää, meduusoja ja rapuja. Sanni olisi halunnut nähdä pelottavan merenpohjamadon, mutta nähtiin vain niiden tekemiä aukkoja.

Cuxhavenista suunnattiin Bremerhaveniin, jossa jätettiin jälleen rinkat asemalle ja suunnattiin sitten Klimahausiin. Klimahaus 8’ ost on interaktiivinen luonnon- ja kulttuuritieteellinen museo, jonka ajatuksena on matka maailman ympäri kahdeksatta pituuspiiriä pitkin (Bremerhaven asettuu kyseiselle pituuspiirille). Sen lisäksi, että Klimahausissa pääsee tutustumaan eri kasvillisuusvyöhykkeiden luontoon ja asukkaisiin sekä heidän kulttuurinsa, tartutaan siellä myös useisiin ympäristön kestävyyden ja ilmastonmuutoksen teemoihin. Siellä kävelimme öisessä sademetsässä, nousimme vuoren rinnettä, palelimme jäätiköllä ja hikoilimme kuivuuden saartamassa aavikkokylässä. Viivyttelimme tässä maailman pienoismallissa niin pitkään, että jalkamme saivat kiiruhtaa 1,5 km takaisin asemalle Amsterdamin junaan.

Bremenissä junanvaihdossa hyvien istuinpaikkojen löytäminen alkoi jo sujua vaivattomasti, todennäköisesti rajanylitysjunien tyhjyyden takia. Lisäksi radan päällä matka hurahti aikaisempia nopeammin korttipelejä pelaten. Amsterdamin päärautatieasemalle saavuttuamme koetimme suunnistaa mahdollisimman vaivattomasti majapaikkaamme, siinä kuitenkaan onnistumatta – öisestä kaupungista tuli meille uusi kulma tutuksi. Vihdoin perillä rinkat ja me matkaajat löysimme omat lepopaikkamme seinään ja tyynyyn nojaamasta. Huomenna vuorossa kiinnostava päivä kanaalien kaupungissa!

Junia tähän mennessä: 15

Tunteja junassa yhteensä: 27 tuntia 40 minuuttia

Askeleita tänään: 18 400

Maanantai 5.8. Matkapäivä kaksi

Soile on vanhus! Onnee Soile 22 vuotta!

Yöjunassa oli mukava herätä neljältä aamulla siihen, että oli hirveä hiki ja haisi kuumentunut muovi. Ilmeisesti jollain kanssamatkustajalla oli ollut kylmä ja hän oli pyytänyt, että lämmitystä laitetaan isommalle. Ja kyllä oli laitettu. Lämmitysaukon ritilä oli polttavan kuuma ja Rossu sai reissun ensimmäisen (melkein) vamman, kun varvas oli ollut ritilää vasten. Takit eivät olleet (ainakaan tietääksemme) ottaneet damagea. Onneksi Soile Reipas Reunimmainen kävi ilmoittamassa paloturvallisuusriskistä konnarille ja unet saivat jatkua (liian vähän aikaa). Juna saapui Malmöön törkeän aikaisin, kello 6.52 aamulla. Malmössä vietettiin huimat kaksikymmentä minuuttia, kunnes matka jatkui kohti Kööpenhaminaa. Aamun pelastus oli trendikkäässä kahvilassa nautittu aamupala, jota ei tarvinnut tehdä itse tai syödä laivassa tai junassa.

Kööpenhaminassa oli piilokuuma. Koska teemana on ympäristö, me hakeuduttiin miellyttävään ympäristöön, Kööpenhaminan kasvitieteelliseen puutarhaan. Puutarhassa oli paljon kasveja ympäri maailmaa, honorary mentions USA:n jättipunapuut ja puu, jossa oli aivan valtavan kokoiset kävyt. Paras osa puutarhasta oli lampi, jossa oli jättikarppeja, jokin pitkäjalkainen lintu (johon Rossu ei luottanut) ja KILPIKONNA (ehdottomasti tärkein osa koko paikkaa).

Puutarhan jälkeen matka jatkui turisteilemalla kuninkaallisten virka-asuntojen, maankuulun marmorikirkon ja kanavien rantojen kautta erilaisia maailmankeittiöiden annoksia tarjoavalle ruokatorille lounaalle. Kun kaksi vaeltajaa suuntasivat tutumman italialaisen kasvispizzan pariin, kaksi muuta olivat hieman kokeilunhaluisempia ja maistoivat singaporelaisten kojun antimia. Etnistä ruokaa ja turisteja – globalisaatiota Euroopassa ilmiselvimmillään! Täysilllä vatsoilla me jaksettiin vielä aikaisesta liikkeellelähdöstä huolimatta suunnistaa lihasvoimalla kiertotietä keskusrautatieasemaa kohti, pysähtyen jopa ihailemassa ulkoa ja sisältä vaikuttavaa raatihuonetta. Kyseisestä kohteesta löytyivät myös kaupunkipäivämme ainoat jätteiden lajittelupisteet, sillä julkisessa tilassa näimme ainoastaan sekajäteastioita.

Lopulta saavuimme päärautatieasemalle. Jalkojamme lepuutellessa odotimme meidät Saksaa kohti vievän junan ilmestymistä aseman digitaaliselle näytölle. Mieleen hiipi epäilys monenlaisten ohjeistusten takia, että junamme ei kulkisikaan. Juna tuli kuitenkin ja pääsimme matkaan, missä löysimme itsemme ensimmäisen luokan vaunusta jogurttipurkki kassin sisuksiin lainakirjan päälle räjähtäneenä. Raahauduttuamme lippujemme arvoa vastaavaan vaunuun ja wc:hen pesemään kassia torkahtelimme istumapaikoista onnellisina. Varttia ennen junan vaihtoa hoksasimme, ettei meillä ollut tarvittavaa printtilippua seuraavaan junaan. Onneksi mahtava tanskalaiskonnari laski meidät Hampurin junaamme digitaalisen lippumme kanssa. Myöhään illalla pääsimme lepäämään ennalta varattuun yöpaikkaamme Hampurin aseman läheisyyteen.

Junia tähän mennessä: 8

Tunteja junassa yhteensä: 19 tuntia

Askeleita tänään: 26 700

Lauantai 3.8. ja sunnuntai 4.8. Matkapäivät nolla ja yksi

Löydettyämme toisemme laiturilta Kuopion rautatieasemalla, otimme suunnan kohti ensimmäistä välipysäkkiämme Turussa. Olemme päättäneet, että juna pysyy pääkulkumuotonamme koko loppumatkan, sillä haluamme huomioida partioturismimme ympäristövaikutuksia. Siksi olemme jo keväällä hankkineet Interrail-passit. Myös reppuun tarttuu matkaevääksi mahdollisimman kasvispainotteista ja ostopaikkaa lähellä tuotettua ruokaa. 

Sunnuntaiaamuna herätyskellot pirisivät jo kello 6.45, sillä Tukholman lautalle tuli ehtiä kävellen jo aamukahdeksaksi. Jalkojen ja julkisen liikenteen käytön lisäksi ympäristön huomioiminen kulutusvalinnoissa onnistuu matkallakin pienellä suunnittelulla. Esimerkiksi merellä kulkiessa voi tax free -myymälöissä välttää yksittäis- ja muoviin pakattujen tuotteiden ostamista. Itse laivayhtiö (sitä tässä mainitsematta) oli huomioinut jätteiden lajittelutarpeen kierrätyspisteillä, joita oli iloiseksi yllätykseksi myös ulkokansilla. Muuten sunnuntaipäivä kului lautalla ulkomaanprojektin sosiaalista mediaa päivittäen, nukkuen, syöden ja alusta tutkien.

Tukholmaan saavuttuamme jatkoimme jalkojemme käyttöä ja kävelimme Södermalmin läpi yhteysasemalle, josta pääsimme lyhyen lipputiedustelun jälkeen jatkamaan yöjunamme lähtöasemalle Ruotsin pääkaupungin lähiöihin. Huomenna matka jatkuu Skånen Malmöön ja Tanskaan Kööpenhaminaan.

Junia tähän mennessä: 4

 Tunteja junassa yhteensä: 5 tuntia 45 minuuttia

Askeleita tänään: 8400