Mistä partio-ohjelma tulee? Mitä piirissä tapahtuu? Mikä on SP:n tehtävä? Mikä on hallinnollinen pesti?
Hallinnolliset pestit, eli niin kutsuttu Paperipartio, voi tavallisesta sudarista, samoajasta ja miksei aikuisestakin tuntua etäisiltä. Ne ovat asioita, joita suuret partiojohtajat tekevät kaukana muualla. Niihin pääsee, kun on ollut partiossa vuosia ja osaa Johtajakansion ulkoa etu- ja takaperin. Näin ei kuitenkaan aina ole. Paperipartiolainen voi olla ihan kuka tahansa, heitä on kaikilla partio-organisaation tasoilla lippukunnista maailmanjärjestöihin. Hallinnollisten pestien tekijät mahdollistavat Partion harrastamisen tekemällä taustatöitä kuten laatimalla materiaaleja, ohjaamalla muiden työtä tai huolehtimalla sellaisista asioista kuten viestintä tai talous, jotta tulevat partiolaiset löytävät kololle myös jatkossa.
Vaikka paperipartiota tehdään myös lippukunnissa, termi pääsee oikeuksiinsa vasta piiri- ja SP tasolla. Piiritasolla suurimman osan paperipartiopesteistä päämäärä on luoda palveluja lippukunnille. Tällaisia ovat esimerkiksi koulutukset, joista lippukuntien johtajisto saa uusia eväitä toimintaan, tapahtumat joissa lapset ja nuoret pääsevät kokemaan partiota kotikaupunkiensa ulkopuolella, sekä erilaiset materiaalit kuten lippukuntapostit tai ohjelmavinkit. Näillä kaikilla pyritään helpottamaan kentällä ”poteroissa” uurastavien viikkotoimintaa pyörittävien aktiivien työtä ja ylläpitämään kaikkien osallisten rakkautta yhteiseen harrastukseemme. Samalla pyrkimyksenä on yhdenmukaistaa Partiota eripuolilla piiriä ja osittain myös varmistaa tietyntyyppisen laatutakuun toteutuminen. Ja tottakai varmistaa myös se, että mikäli partiolaisen omalla lippukunnalla ei ole tälle enää annettavaa, ei harrastuksen tarvitse loppua, vaan harrastuksen suola voikin löytyä piirin tapahtumista.
Kaikkein näkyvin osa piirin hallintopestejä ovat piirihallituksen jäsenet, koska heidät äänestetään pesteihinsä. Heidän lisäkseen erinäisissä ryhmissä on viitisenkymmentä luottista, joilla kullakin on oma tehtävänsä osana koneistoa, joka huolehtii piirin tehtävien toteutumisesta. Yhden tehtävä on kirjoittaa tekstejä Liplatukseen, toinen suunnittelee ja pitää koulutuksia ja kolmas huolehtii, että piirin lippukunnilla on joku, jolta kysyä apua toiminnassa herääviin kysymyksiin.
SP:n tasolla liikutaan vielä etäämmäksi lippukuntien konkreettisesta arjesta ja pestien tavoite on kehittää Partiota järjestönä ja tottakai huolehtia järjestön päivittäisestä pyörimisestä ja lainmukaisista velvoitteista. Tavallisen partiolaisen arkeen saakka ulottuvia esimerkkejä keskusjärjestön työstä ovat esimerkiksi nykyinen Partio-ohjelma ikäkausineen ja kasvatustavoitteineen, kansallisesti yhdenmukaiset ROK-, PJ- ja Ko-Gi-kurssit sekä tottakai partiolaisten suurleirejä varten käytettävissä oleva Evon leirialue puhumattakaan parhaillaan käynnissä olevasta adventtikalenterikampanjasta. Olennaisena osana keskusjärjestön luottisten tehtävää on pitää huolta siitä, että Partio pysyy ajan hermolla, esimerkiksi älypuhelimet ovat tuoneet moniin partioaktiviteetteihin oman twistinsä, esimerkiksi suunnistukseen. Aktiivisen ja näkyvän keskusjärjestön tavoite on taata, että Partio on Partiota sekä ruuhka-Suomen kasvukeskuksissa, että pikkukaupungin ainoassa lippukunnassa ja että lapsensa Partioon tuova vanhempi voi luottaa siihen, että hänen lapsensa pääsee mukaan maailman suurimpaan nuorisojärjestöön eikä yksittäisen johtajan oikuilla toimivaan askartelukerhoon.
Hallinnolliset pestit tarjoavat loistavan mahdollisuuden nuorille ja miksei vähän vanhemmillekin partiolaisille saada kokemusta hallinnosta ja esimerkiksi järjestön talouden tai toiminnan suunnittelusta. Tästä kokemuksesta on runsaasti hyötyä työnhaussa ja opinnoissa. Myös esimerkiksi kokouskäytännöt tulevat tutuiksi, joten jatkossa esimerkiksi taloyhtiöiden kokoukset tai firman palaverit menevät vanhasta tottumuksesta. Lisäksi Partio on ainutlaatuinen tavassaan tehdä asioita todella harrastajavetoisesti, monessa verrannollisessa harrastuksessa ison osan Partion luottisten työstä tekevät palkatut valmentajat tai toimihenkilöt.
Mikä hallintopesteissä sitten kiehtoo, miksi esimerkiksi allekirjoittanut viihtyy nimenomaan piirihallituksen kokouksissa koloiltojen sijaan? Vastaus löytyy yksinkertaisesti siitä, etteivät kaikki yksinkertaisesti pääse samalle aaltopituudelle ”kohderyhmän” kanssa. Partion rikkaus on sen tarjoama erilaisten pestien monipuolisuus, kansallisen viestintäkampanjan suunnitteluun tarvitaan aivan erityyppistä osaamista kuin koloillan vetämiseen, mitkä kummatkin eroavat suuresti piirin talouden ylläpidosta. Kaikki nämä tehtävät ovat tärkeitä, jotta yhteinen harrastuksemme voi jatkua viikosta viikkoon, vuodesta toiseen.
