Lukuisten muiden uusien opiskelijoiden tavoin olen valmistautunut syyslukuvuoteen pakkaamalla kimpsuni ja kampsuni ja muuttamalla uudelle paikkakunnalle. Vanha lippukunta on jäänyt taakse, ja vaikka pestejä yhä löytyy useampaan suuntaan, mikään niistä ei vie minua iltanuotion ympärille laulamaan Puolalaista nuotiolaulua pimenevään yöhön tai seuraamaan toisen ihmisen askelia metsäpolulla.  

On tavanomaista, että yhteys partioon häviää, kun ikäkaudet on patikoitu loppuun ja jatko-opinnot vievät mukanaan uudelle paikkakunnalle. Vaikka korona-aika on opettanut, että koloiltaan voi ottaa osaa omalta kotisohvaltaan, ei päivän etäluentojen jälkeen enää huvittaisi ryömiä Zoomin ääreen suunnittelemaan kesäleiriä, jonka senkin voivat koronarajoitukset nielaista mennessään. Iän myötä myös kynnys lähteä mukaan uuden lippukunnan toimintaan on kasvanut, ja vaatii aikaa ja päättäväisyyttä opetella hiljainen tieto siitä, minkä hirren päälle piilotetaan majan avain, mikä laulu muistetaan aina laulaa ja keneltä kysytään apua mihinkin. Ja kun omat päivät ovat kiireisiä, ei vapaa-ajalla halu leikittää lapsia ole korkeimmalla. Partion jättäminen voi olla huojentava ratkaisu, jos pestit ottavat enemmän kuin antavat.  

Tarve päästä vaeltamaan aarniometsään, jakamaan retkieväitä tai kuuntelemaan sadetta teltan kattoa vasten ei kuitenkaan ole mennyt minnekään. Tällaisiin tilanteisiin vastaamaan ovat syntyneet opiskelijalippukunnat.  

Opiskelijalippukunnat eivät nimestään huolimatta ole kirjaimellisesti lippukuntia, vaan yleensä opiskelijajärjestöjä tai ylioppilaskuntien kerhoja. Opiskelijalippukuntien taustajärjestönä toimii yleensä yliopisto – esimerkiksi Kuopion opiskelijapartiolaiset ry:n taustayhteisö on Kuopion yliopisto.  

Opiskelijalippukuntien kohderyhmää ovat korkeakouluopiskelijat sekä yliopistoista että ammattikorkeakouluista. Aikaisempaa partiotaustaa ei kysytä, vaan mukaan ovat tervetulleita nekin, joilta ei löydy kaapista partiopaitaa täynnä suoritusmerkkejä. Opiskelijalippukunnissa ei olla kiinnostuneita tavanomaisesta ikäkausitoiminnasta, vaan toteutetaan partiohengellä sitä, mikä opiskelijoita itseään kiinnostaa. Hydepakin (Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston opiskelijajärjestö) nettisivuilla esimerkiksi kuvaillaan: ”Järjestämme retkiä lähimetsään ja kaukokorpeen, melontareissuja, lautapeli-iltoja, suunnistusta (eksymistä) sekä ennen kaikkea yleistä touhotusta ja luovaa koheltamista.” SOOPA, Oulun yliopiston partiolippukunta, puolestaan kertoo nettisivuillaan: ”Toimintamme on partiotoimintaa opiskelijan vinkkelistä, vaelluksia ja luovaa hulluutta!” 

Opiskelijalippukuntien toimintaan tavataan liittyä korkeakouluopintojen kautta. Viestintä ei ole keskittynyt nettiin – omat nettisivut on vain muutamalla opiskelijalippukunnista. Sähköpostilistoja opiskelijalippukunnilla on käytössä, ja moni suosii Facebook-viestintää.  

Järvi-Suomen partiopiiriin kuuluvista kaupungeista ainakin Kuopiosta, Joensuusta ja Jyväskylästä löytyy opiskelijalippukunta. Joensuun partiolippukunta kantaa nimeä Karjalan Näreennakertajat ry, ja siltä löytyvät nettisivutkin. Kuopiosta löytyy KUOPPA, eli Kuopion opiskelijapartiolaiset. Internettiin Kuopion opiskelijalippukunta ei ole jättänyt merkittäviä jälkiä. Jyväskylän opiskelevat partiolaiset ry eli Jopa ry viestii jyväskyläläisten korkeakouluopiskelijoiden kanssa Facebookin välityksellä.  

Opiskelijoiden tarpeeseen päästä takaisin retkien ja partioystävyyden makuun pyrkii vastaamaan myös Suomen partiolaiset eli SP. Korkeakoululaisia on tänä syksynä yritetty tavoittaa Instagramin, Facebookin sekä ensimmäistä kertaa myös Jodel-kanavan kautta, kertoo SP:n markkinointikoordinaattori Katri Järvenpää sähköpostitse.

”Ajatuksena oli tavoittaa erityisesti aiemmin partiossa olleita opiskelijoita ja herättää halu palata vanhan harrastuksen pariin”, Järvenpää kirjoittaa. Mainoskuvissa tunnelmalliset iltaruskomaisemat yhdistyvät retkeilyhaaveisiin ja yhdessäoloon. Luonnonrauhaa ja ystävyyttä – ei kuulosta pahalta yksin uuteen kaupunkiin muuttaneelle opiskelijalle. Vaikka koronatilanne on tuonut omat haasteensa liittymiseen, on SP:n kokeilu Järvenpään mukaan toiminut hieman keskimääräistä Jodel-mainontaa paremmin.  

”Anna partion yllättää” on ollut SP:n mainonnan teemana. Kun korkeakouluopiskelijan päivät puuroutuvat Zoom-luentojen hartialihakset jumittavaksi jatkumoksi, tuntuu teema osuvalta.