Oletko huomannut, että maailma on jotenkin erilainen kuin viime vuonna? Niin, on ollut aika erikoinen kevät. Perinteinen lähipartio on jäänyt tauolle ja kohtaamiset partiokavereiden kanssa vähentyneet tai jopa jääneet täysin välistä.
Saattaa tuntua siltä, että kaikkialla jaetaan vain vinkkejä siihen, kuinka olla ahkera, miten saada aikaan siitäkin huolimatta, että olosuhteet ovat muuttuneet ja miten tehdä sitä, tätä ja tuota. Kevät on ollut poikkeuksellinen, ihan kaikille. Poikkeuksellinen tarkoittaa myös sitä, että jokainen kokee tilanteen omalla tavallaan ja muutokset vaikuttavat toisiin meistä enemmän ja toisiin vähemmän. Joku jaksaa nyt paljon paremmin, kun aikaa vapautui, toisella arki muuttui täysin.
Jos mietit juuri nyt, että pitäisi olla järjestämässä maailman vaikuttavimpia kasvatuksellisia partioaktiviteetteja omalle ryhmälle, mutta et jaksa suunnitella ja suorittaa, tässä tiedoksi: ei todellakaan tarvitse. Jos jaksat ja haluat, se on hienoa, eikä tällä tekstillä olla sitä keneltäkään kieltämässä.
Monelle partio on paikka, jossa ympärillä on tärkeitä ihmisiä ja turvallinen yhteisö. Jollekin myös elämässä ainoa paikka, jossa kohdata kavereita ja olla oma itsensä. Partiossa tehdään viikoittain tärkeää työtä, jossa ehkäistään lasten ja nuorten syrjäytymistä – kiitos sinulle siitä! Yksinäisyys kuitenkin kalvaa tällä hetkellä monen lapsen, nuoren ja aikuisenkin mieltä, myös partiolaisten keskuudessa. Nyt onkin sun, mun ja meidän kaikkein aika pitää huolta toisistamme, itsestämme sekä pitää yhteyttä toisiimme. Me johtajat osaamme ehkä jo itse pitää partiokavereihimme yhteyttä etävälinein, mutta mitä pienemmistä partiolaisista on kyse, sitä enemmän sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen etänä vaatii tukea isommilta tyypeiltä.
Tuki ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi välttämättä järjestää jotain ihmeellistä. Ei ole väliä toteutuvatko kasvatustavoitteet tai opitaanko tänä keväänä vuolemaan kiehisiä, jos voidaan puuttua siihen, ettei kukaan jää yksin. Ohjelmaa, virikkeitä ja uusien taitojen oppimista paljon tärkeämpää on, että pienet ja vähän isommatkin ihmiset tulevat kuulluksi ja nähdyksi. Kun pienen partiolaisen kouluarki on muuttunut kotona ruudun ääressä puurtamiseksi eikä kavereita nähdä kuten ennen, ei odotetuinta ole se, että partiojohtajalta saisi valtavan määrän hienoa ohjelmaa. Ihan oikeasti tärkeintä on, että tuttu ja turvallinen johtaja huomaa, ja kysyy mitä kuuluu.
Pieni teko, suuri merkitys
Partiossa rakennetaan parempaa maailmaa – ja siihen on mahdollisuus tänäkin keväänä. Vaikka resurssit olisivatkin tiukoilla, voi toimeen tarttua pienin teoin. Mieti, olisiko näistä jokin päivän hyvä työ, jonka voisit toteuttaa joko yksin, yhdessä lippukuntasi tai muun partioryhmäsi kanssa:
- Kysy mitä ryhmäläisillesi kuuluu. Lähetä vaikka sähköposti vanhemmille tai ryhmän Whatsapp-ryhmään.
- Pidä etäkokoontuminen: kokoontumisessa ei välttämättä tarvitse olla aktiviteetteja tehtäväksi. Jo läsnäolo ja kuulumisten kysely voi olla valtavan tärkeää.
- Tee jotain, mistä itsellesi tulee hyvä mieli. Soita kaverille, käy kävelyllä, keitä kahvit, laita kukkia maljakkoon.
- Ole itsellesi ja kanssajohtajillesi rehellinen. Jos haluat, että ryhmälläsi olisi toimintaa, partiotekemistä tai etähengailut myös poikkeusolojen aikaan, muttet itse niitä pysty järjestämään, sano se ääneen ja pyydä apua! Tekijä saattaa löytyä johtajistosta taikka ryhmäläistesi huoltajista.
- Hyödynnä valmiita materiaaleja. Pyörän voit keksiä myöhemmin uudelleen, mutta nyt on hyvä hetkiä tarttua esim. #kotikolona-merkin tekoon tai välittää somessa pyöriviä partiohaasteita lippukunnan sometileille.
Poikkeusoloja ihmetellen,
Reetta Suonpää ja Siiri Niinivirta
Kasvatuksen johtomuijat, jotka opettelevat yhä useammin kysymään “mitä kuuluu?”
