Näkökulmat

Konfliktit lippukunnassa

Mikä avuksi, kun lippukunnan sisällä syntyy jännitteitä, kokouksissa riidellään ja toistuvat konfliktit koettelevat? Mitä tehdä, kun yhteiseen tuleen puhaltaminen ei lippukunnan sisällä onnistu? 

 On rikkaus, että lippukunnan sisällä mielipiteitä on erilaisia ja näkemyksiä löytyy moneen rinkkaan pakattavaksi. Yhteistyö risteävien arvojen ja ajatusten välillä vaatii kuitenkin huomiota ja paneutumista, usein myös opettelemista. On selvää, että erimielisyyksiä tulee vastaan. Ei olekaan kannattavaa ajatella, että riitaisa lippukunta olisi ristiriitojensa vuoksi huono, vaan ennen kaikkea kysymys on siitä, että lippukunnassa mukana on monta intohimoista tekijää ja toimijaa. 

 Partiossa ja partiotoiminnan järjestämisessä kyse on kaikille osapuolille tärkeästä asiasta. Onhan kyseessä harrastus ja vapaaehtoistyö – jokainen lippukuntalainen on mukana tekemässä ja vaikuttamassa omasta tahdostaan ja innostaan. Ja kun asia on lähellä ihmisen omaa sydäntä, ovat mielipiteet yleensä vahvat ja odotukset suuret, eikä omia näkemyksiään tule juuri kyseenalaistaneeksi. Näin ollen saattaa konflikteilta olla mahdotontakin välttyä, jos lippukunnan jäsenten näkökannat vaikkapa toiminnan toteuttamiseen risteävät merkittävästi. 

 Miten ja miksi konfliktit syntyvät? 

Jotta konflikteja voisi ennaltaehkäistä, ratkoa tai ylipäätään tunnistaa, on keskeistä ymmärtää jotakin niiden synnystä. Vaikka ristiriitatilanteet harvoin noudattavat juuri tietynlaista kaavaa, voidaan konfliktien syntytilanteet jakaa muutamaan erilaiseen malliin.  

  1. Konflikti viriää erilaisten intressien samanaikaisesta läsnäolosta. Esimerkiksi kokouksessa syntyy kilpailuasetelmia eri tahtojen välille. 
  2. Vastakkainasettelu tulee esiin, kun näkemykset menettelytavoista poikkeavat keskenään.  
  3. Yhteistyössä tulee ilmi suhteisiin liittyviä konflikteja. Toisen ihmisen arvoja tai ajatuksia ei ymmärretä tai hyväksytä, jolloin hänen mielipiteitään ei osata arvostaa. Vain kahdenkin ihmisen kireät välit voivat vaikuttaa koko yhteisön ilmapiiriin ja yhteistyön sujumiseen.  
  4. Olosuhteet jatkuvat pitkään puutteellisina tai haastavina esimerkiksi resurssi- tai johtajapulan vuoksi. Olosuhteista johtuva väsymys ja stressi aiheuttavat kitkaa. 
  5. Sallittu ongelmakäyttäytyminen eli toiminta, johon ei puututa, sillä siihen ei ole aikaisemminkaan puututtu, johtaa ajan myötä ristiriitoihin. Konflikti voi syntyä esimerkiksi, jos uusi jäsen ottaa vaietun ongelman puheeksi tai osa yhteisöstä kypsyy toimintaan ja haluaa muutosta. 
  6. Myös palkitsemiseen liittyvät kokemukset voivat vaikuttaa konfliktin syntyyn. Jos yksilö kokee, ettei hänen työpanostaan arvosteta, mutta toiset saavat ansaitsemansa kiitoksen, voi yhteisön sisälle viritä eripuraa, kateutta tai katkeruutta. 

Lippukuntatuesta vastaava Järvi-Suomen partiopiirin hallituksen jäsen Mervi Varis kertoo kohdanneensa lippukunnissa erityisesti kohtia kolme ja neljä vastaavia tilanteita. Moni lippukunta kärsii johtajien vähyydestä, ja aktiiviset johtajat joutuvat ottamaan liian suuren taakan harteilleen. Johtajien ylikuormitus johtaa väsymykseen ja uupumukseen, ja väsyneenä kyky kompromisseihin ja rakentavaan yhteistyöhön laskee. Toisinaan taas henkilökemiat eivät yksinkertaisesti kohtaa, ja konfliktit voivat kärjistyä pieneistäkin asioista. 

 Organisaationa partiolippukunta toimii keskittyneen vallan kautta, sillä ylin päätösvalta on lippukunnan hallituksella ja johtokolmikolla. Partion tapakulttuuriin kuuluu kuitenkin merkittävänä osana itseohjautuvuus, jota opetellaan jo sudenpennusta asti – nuotio opetellaan sytyttämään itse eikä vain odoteta, että akela tulisi tekemään sen. Nuoret johtajat, joiden varassa partiotoiminnan vetäminen usein on, ovatkin itseohjautuvia ja tottuneet vaikuttamaan asioihin itsenäisesti. Jos kuilu hallituksessa toimivien pitkän linjan partiokonkareiden ja nuoremman sukupolven johtajien välillä on suuri ja vuorovaikutus heikkoa, voivat ylhäältä annetut käskyt tuntua ryhmänjohtajista perustelemattomilta tai epäoikeudenmukaisilta. Jännite syntyy keskittyneen vallan ja itseohjautuvan vallankäytön välille. Näin ollaan konflikteille alttiilla maaperällä. 

 Toimiminen konfliktitilanteissa on usein vaikeaa, sillä jokaisen tunteet ovat tavalla tai toisella pinnalla. Monella on luontainen taipumus etsiä tilanteelle syyllistä, vaikka syyllisen tai syyllisten nimeäminen ei auttaisi lippukunnan etenemistä tilanteessa. Tunteet loukkaantumisesta ja vääryydestä syövät ihmiseltä valtavasti energiaa, ja samalla kapenee keinovalikko vuorovaikutukseen. Tunteita herättävässä tilanteessa on lisäksi usein hankalaa havaita oman toimintansa tai ajattelunsa ristiriitaisuuksia. 

Vuorovaikutuksen tavoilla ehkäistään konflikteja 

 Erimielisyyksiltä ei ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa voi välttyä, mutta lippukunnan sisäisiä konflikteja voi ja kannattaa ehkäistä ennalta. Ennaltaehkäisyssä on tärkeää huomioida tapa, jolla erimielisyyksiin yhteisössä suhtaudutaan. Miten lippukunnan tapakulttuuri suhtautuu erilaisuuteen? Osataanko partioarjessa pysähtyä kuuntelemaan toisia, nähdäänkö eri mieltä oleva vielä saman yhteisön jäsenenä? 

 Konfliktien ehkäisyyn voi kiinnittää huomiota esimerkiksi lippukunnan tai johtajiston yhteisissä kokouksissa. Kun ollaan tärkeiden ja tunteita herättävien asioiden äärellä, ei ole poikkeuksellista, että kokoukset äityvät yhden tai kahden ihmisen innostuneeksi vuoropuheluksi, jonka väliin ei mahdu toisten osallistujien kommentteja tai mielipiteitä. Jos omaa ääntään ei saa kuuluviin eikä sille löydy tilaa keskustelusta, alkaa tilanne nopeasti hiertämään ihmistä, joka on tottunut vaikuttamaan asioihin.  

 Ensimmäinen apuväline ylipitkiin, riitaisiin tai monologia muistuttaviin kokouksiin onkin tiivis ja suorasukaisesti ohjattu rakenne. Jos palaverin järjestys on selkeä, asialista on kaikille tiedossa ja puheenjohtaja pitää kiinni sen kulusta, eivät turhautuminen ja väsymys saa samanlaista valtaa tilanteen kulusta. Puheenjohtaja voi ottaa vastuun siitä, että kaikkien äänet pääsevät kuuluviin – kun jokainen saa mahdollisuuden ilmaista näkemyksensä, pysyy keskustelu tasa-arvoisena. Yksi puheenjohtajan apuväline voi olla tiimalasi, jolla mitataan jokaiselle osallistujalle puolen minuutin puheenvuoro asian suhteen. Toinen konkreettinen keino on ottaa mukaan jokin näkyvä esine, kuten jalkapallo, jonka haltijan puhuessa toisten on lupa vain kuunnella ja kirjoittaa paperille mieleen nousevat kommentit.   

Lippukunta saa tukea partiopiiriltä 

On tärkeää muistaa, ettei edes lippukunnan tarvitse selvitä ongelmiensa kanssa yksin. Partiopiirit tarjoavat lippukunnilleen apua ja tukea sitä kysyttäessä.  

Vaikka monilla lippukunnan sisällä olisi ajatus siitä, että jännitteet kyllä raukenisivat puhumalla, voi kynnys keskustelun aloittamiseen esimerkiksi ryhmäpaineen, seurausten pelon tai henkilökohtaisten syiden vuoksi olla liian korkea yhden ihmisen astuttavaksi. Ulkopuolisella on sen sijaan mahdollisuus aloittaa lippukunnan sisäinen keskustelu puolueettomasta lähtökohdasta ja ohjata sitä rakentavasti ja kiihkottomasti. Neutraali silmäpari voi myös auttaa lippukuntalaisia sekä tarkastelemaan omaa toimintaansa objektiivisesti että havaitsemaan perimmäiset syyt konfliktitilanteen takana. 

 Mervi Varis Järvi-Suomen partiopiiristä kannustaa ottamaan yhteyttä lippukuntatuen tiimiin hyvin matalalla kynnyksellä. Lippukunnille tarjotaan tukea paitsi kriisin tai riidan hetkellä, mielellään myös ennen tilanteen kärjistymistä avoimeksi konfliktiksi.  

 Järvi-Suomen partiopiirin lippukuntatuen ryhmä koostuu sekä palkatuista työntekijöistä että luottisasemassa toimivista valmentajista. Ryhmän jäsenet ovat käyneet SP:n valmentajakoulutuksen, ja heillä on omasta takaa pitkä partiotausta.  

 Valmentajien tehtävä on auttaa erityisesti lippukuntien johtokolmikkojen jäseniä pesteissään. Varis kertoo, että tavanomaista työtä on tuen tarjoaminen uudelle lippukunnanjohtajalle tai johtokolmikon jäsenelle tämän aloittaessa pestiään. Piiri pyrkii auttamaan myös uusien lippukuntien toimintaa jaloilleen ja toimimaan tukena lippukuntien ja taustayhteisöjen välisissä neuvotteluissa.  

 Jos lippukunnan sisällä puolestaan ilmenee jäsenten välisiä ristiriitoja, piirin lippukuntatuki on valmis auttamaan keskustelun aloittamisessa ja tarjoamaan neutraalin osapuolen läsnäolon selvittelytilanteisiin. Vaikka ihmisten välisten konfliktien selvittämisessä kestää toisinaan pitkäänkin, Varis kertoo lippukuntien yleensä vahvistuvan prosessin myötä, eikä hän muista tapausta, joissa toimintaa ei olisi päästy jatkamaan tuen avulla. ”Harvoin tilanne menee niin vaikeaksi, ettei saisi keskustelemalla selväksi”, Varis vahvistaa. 

 Variksen viesti piirin edustajana on se, ettei ole mitään asiaa, jossa lippukunta ei voisi kääntyä piirin tarjoaman tuen puoleen. Jos jokin asia hiertää mieltä, kannattaa se ottaa puheeksi ja nostaa pöydälle jo ennen kuin se saa mahdollisuutta äityä ongelmaksi. Helpoimmalla päästään, kun tilanteeseen voidaan suhtautua positiivisen kautta ja ennaltaehkäisevästi. 

 Yhteyttä ottaakseen ei tarvitse myöskään olla lippukunnanjohtaja tai johtokolmikon jäsen, vaan kuka tahansa lippukunnasta voi lähestyä lippukuntatuen ryhmää. Sähköpostitse viestiä voi kirjoittaa osoitteeseen jarvisuomi@partio.fi. Ryhmässä toimivien valmentajien nimet löytyvät Järvi-Suomen partiolaisten nettisivuilta, ja halutessaan heihin voi myös olla suoraan yhteydessä. 

Artikkelin kirjoittamisen tukena on käytetty keskusteluja työn ja organisaatioiden erikoispsykologin kanssa.