Näkökulmat

Kolumni: Huono vai hyvä partiolainen?

Koska sinä olet partiolainen, sinähän osaat tehdä sitä ja tätä ja tuota. Mutta entä, jos en osaakaan?

Kuva: Laavulla/Piirroskuva. Meeri Rasivirta.

Olenko huono partiolainen, jos en osaa kaikkia maailman solmuja? Merimiessolmu ja ystävyydensolmu. Rusetti ja umpisolmu. Kertaan solmuja joka vuosi, että osaisin lapsille opettaa, miten niitä tehdään. Vaikka teen sitä vuodesta toiseen, en ikinä opi muistamaan niitä kaikkia.

Olenko huono partiolainen, jos en aina saa tulta syttymään? Jos tulitikut jäivätkin kotiin vai käytinkö jo kaikki? Tai puut ovat läpimärkiä. Vai syttyykö se tuli kahta keppiä yhteen hankaamalla paremmin kuin tulitikuilla?

Olenko huono partiolainen, jos en tiedä kaikkea luonnosta? En tunne jokaista pajua ja pelkään kastematoja. Inhoan hyttysiä niin, että tapan niitä, vaikka partiolaisena pitäisi luontoa rakastaa.

Olenko huono partiolainen, jos en saa hallittua valtavaa lapsilaumaa? Lapsia, jotka juoksentelevat ympäri metsiä mäiskien toisiaan kepeillä ja leikkivät sotaa. Lapsia, jotka eivät uskalla ottaa toista lasta kädestä. Lapsia, jotka eivät pysy paikallaan muuten kuin pikaliimalla.

Olenko huono partiolainen, jos en osaa käyttää partion jäsenrekisteriä? Järjestelmä on kankea, enkä ymmärrä sen kieltä. Yhden jäsenen osasin lisätä vartin tappelun jälkeen.

 

Mutta hei, kai minä nyt jotain osaan?

Kuva: Majanrakennusta/Piirroskuva. Meeri Rasivirta.

Olenko hyvä partiolainen, jos käytän aikaa partioon kuukaudessa ainakin 60 tuntia? Vuodessa 540 tuntia, ehkä enemmänkin eli päivinä melkein kuukauden verran.  Kokouksia, niiden valmisteluja, viikoittaista ryhmän vetämistä ja suunnittelua, leirejä unohtamatta.

Olenko hyvä partiolainen, jos otan johtooni tilanteet, joita kukaan ei ole ottanut haltuun? Kun ei ole hommaan nimettyä vastuuhenkilöä ja kaikki näyttää kaaokselta. En kykene sietämään liiallista epäjärjestystä ja hoidan itse, jos nakittaminen ei sujukaan.

Olenko hyvä partiolainen, jos korotan ääntäni joukon edessä? Niin paljon, että kaikki kuulevat, vaikka yrittävätkin puhua päälle. Niin paljon, että illalla kuulostan enemmän murrosikäiseltä pojalta kuin nuorelta naiselta.

Olenko hyvä partiolainen, jos jatkan vuodesta toiseen, kaikesta huolimatta? Vaikkei leirillä olisikaan minulle erityisruokaa. Vaikka venäyttäisin polven nivelsiteet puskapissillä keskellä metsää. Vaikka välillä hiihdän suossa ja hermojani raastaa.

Olenko hyvä partiolainen, kun teen partiota rakkaudesta? Rakkaudesta partioaatteeseen, ihmisiin ja mahdollisuuksiin. Rakkaudesta heittäytymiseen, kokeilemiseen ja onnistumiseen. Tai no, joskus myös epäonnistumiseen.

”Älä kasva aikuiseksi, kasva partiolaiseksi.” Niinhän sitä sanotaan.

 

Partiovasemmalla, Pappa