Kerran partiolainen, aina partiolainen -tapahtuma kokosi yhteen reilut 30 senioripartiolaista 10.-11.6.2026. Korpilahdella sijaitsevassa Vaarunhovissa elettiin uudeksi vanhoja partioaikoja perinteitä noudattaen: yhden yön leiriin sisältyivät niin iltanuotio partiolauluineen kuin retki Vaarunvuoren luontopolulle. Tässä jutussa tapahtuman osallistujat kertovat parhaita partiomuistojaan.
Reilaamalla sateiselle Walesin Jamboreelle
Annamari ”Anski” Maukonen (o.s. Mäkinen) ja Hanna-Leena ”Hanski” Liikanen (o.s. Pihkala) tutustuivat toisiinsa partiossa 1970-luvulla. Anski harrasti partiota Reippaissa Tytöissä (nyk. Harjun Partiotytöt) ja Hanski Seurakunnan Sinisissä (nyk. Lahden Siniset). Partiossa syntyneet ystävyydet ovat säilyneet läpi elämän: Anski ja Hanski tapaavat ainakin kerran kesässä ja ovat puhuneet usein myös isommasta kokoontumisesta. Joulukuussa sana laitettiin sitten kiertämään ja omien aktiivivuosien aikaisia partiotoimijoita kutsuttiin mukaan tapahtumaan.
”On ihanaa nähdä ihmisiä täällä Vaarunhovissa. Menneet vuodet eivät tunnu missään, samasta jatketaan kuin missä viimeksi nähtiin. Ehkäpä tästä tuleekin perinne”, Anski ja Hanski iloitsevat.
Hanskin partioharrastus jatkuu Mikkelin Ekinpartiossa, Anski taas ei tällä hetkellä ole mukana partiotoiminnassa. Partiolla on silti ollut kummallekin suuri merkitys: se on tuonut elämään parhaita ystäviä sekä auttanut työelämässä ja johtajuudessa. On opittu joustavuutta, ihmisten kohtaamista ja asioiden organisointia, he kertovat.
Parhaaksi partiomuistokseen ystävykset nostavat Walesissa vuonna 1973 järjestetyn Jamboree Cymryn. Leirille matkattiin Suomesta kahdeksan leiriläisen porukalla, jota johti Liisa Timonen. Tuolloin 16-vuotiaat tytöt matkustivat Walesiin Interrail-lipuilla. Jamboreella satoi niin paljon vettä, että leirin tytöt komennettiin sisämajoitukseen; pojat sen sijaan saivat nukkua teltoissa. Leiriin kuului myös viikon perhevierailu. Paluumatkalla vietettiin vielä pari päivää Lontoossa, jossa sijaitsi kansainvälinen partiotyttöjen keskus Olave House. Keskus oli nimetty Olave Baden-Powellin mukaan.
Perävaunu eksyi Karhunkierrokselle
Raija Raittila sai partionimen Perävaunu kouluttautuessaan kolkkaohjaajaksi Reippaitten Poikien kurssilla parhaan kaverinsa Anittan kanssa. Anitta oli 181 cm pitkä, Raija taas 154 cm, ja siksi kaksikko tunnettiin nimillä Majakka ja Perävaunu. Partioon Perävaunu lähti siskonsa ja siskon kavereiden perässä 6-vuotiaana. Hän aloitti tonttutyttönä Erätytöissä, joka kokoontui ortodoksikirkolla. Partio oli hänen mukaansa kuitenkin hyvin ekumeenista, vaikka kyseessä olikin ortodoksikirkon lippukunta.
Parhaana partiomuistonaan Perävaunu kertoo monet retket Ylä-Sallaajärvellä sijainneelle Metsänkävijöiden kämpälle. Kymmenen kilometrin matka sinne taitettiin jalan. Eksymisiltäkään ei aina vältytty.
”Karhunkierroksella kerran eksyttiin ja harhailtiin pitkään. Löydettiin talo ja kysyttiin, missä ollaan. Talossa sanottiin, että olette niin pitkällä eksyksissä, että jääkää saunakammariin yöksi. Aamulla talon isäntä kuskasi vartion takaisin reitille. Silloin ei hätkähdetty mistään”, Perävaunu muistelee.
Ikimuistoinen iltanuotio Joutsan Joutopäivillä
Timo ”Timi” Mokkila aloitti partiopolkunsa aikoinaan Vesannon Partiolaisissa. Muutettuaan Jyväskylään opiskelemaan hän kuuli, missä paikallisen Reippaiden Poikien lippukunnanjohtaja Kai ”Mikki” Saaristo asui, lähti kolkuttelemaan tämän ovelle ja kysyi, olisiko Jyväskylässäkin mahdollista päästä harrastamaan partiota.
Aika ei tullut Mikin kanssa pitkäksi. Kesällä hän vei partiolaiset Joutsaan leirille RePoRattaaksi kutsutulla Volkkaribussilla. Kunnianhimoisesti lippukunnanjohtaja oli myös luvannut pienen leiriporukan järjestävän Joutsan Joutopäiville malliksi iltanuotion.
”Ilman sen suurempia suunnitelmia tuhatpäisen yleisön eteen rakenneltiin iso nuotio, jonne kannettiin ja sahattiin hirsiä. Iso kivi laitettiin keskelle nuotiota ja rautalanka siitä kiinni lähimpään mäntyyn. Trasseliin vähän valopetrolia ja rautalanka sytytysvalmiiksi. Kun huudettiin ’syty nuotio, pala nuotio’, niin sieltä männystä se tuli sitten lähti kulkemaan ja sytytti nuotion suurten ihastusten saatteilla”, Timi kertoo.
Timi sanoo oppineensa Mikiltä vaikka mitä ja pohtineensa myöhemmin usein partiotouhuissa, että ”mitä se Mikki tässä tilanteessa tekisi”. Nykyään Timi harrastaa partiota Uudellamaalla.
