Puula-Partion päiväkirja Tenetti21-leiristä.

Huovispäivä

Ensimmäinen leiriaamu alkoi Tenetin virran varrella Vuokatin vaaramaisemissa. Päivää vietettiin Sotkamon historiaan ja  Veikko Huoviseen tutustuen. Iltasaduksi olimme kuulleet Konsta Pylkkäsen elämästä virittäytyen ensimmäisen leiripäivän ohjelmaan. Automme pysähtyi ensimmäiseksi Havukka-ahon ajattelija -patsaan kohdalle. Patsaalta löysimme Veikko Huovisen Konsta Pylkkäselle kirjoittaman ajatuksen maailmasta ja ihmisestä: “Ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen valtuudet.”

Havukka-ahon ajattelija -patsas

Matka jatkui Huovishuoneelle Niemelään, jossa Sotkamon kunnanjohtaja Mika Kilpeläinen kävi tervehtimässä meitä. Hän kertoi meille Sotkamosta; millaisia monipuolisia mahdollisuuksia Sotkamossa nykyään on liikkua, viettää aikaa, elää ja asua. 

Sen jälkeen lähdimme aikamatkalle. Niemelän saliin meitä tuli tapaamaan Amanda Klemetti vuodelta 1900. Hän kertoi meille värikkäästä elämästään kauppiaan rouvana Sotkamossa 1800-luvun lopulla.  Lähimpään kaupunkiin, Kajaaniin, kuljettiin tuolloin laivalla. Amanda olikin tuonut meille kaupungista tuliaisina nekkuja.

Ulkona meidät yllätti itse Havukka-ahon ajattelija, Konsta Pylkkänen. Voi minkälaisia ajatuksia hänellä olikaan. Elävästi ja osallistavasti Konstan ajatukset meille esitti Hannu Väyrynen. Huumoria ei esityksestä puuttunut, niin kuin ei Veikko Huovisen kirjoistakaan, sieltähän tämä Konsta Pylkkänenkin on peräisin. Veikko Huovinen on sotkamolainen kirjailija ja hänen näköistyöhuoneensa sijaitsee Niemelän talossa. Kirjailijan tuotannosta ja elämästä meille oli kertomassa Sotkamo-opas Aila Flöjt

Päivämme jatkui huovishengessä. Teimme rosvopaistia Pyynpuottajien majalla, kokkina toimi Heinämäen kyläyhdistyksen Kim Grönberg. Lammasta emme kuitenkaan varastaneet, kuten Lampaansyöjät-kirjassa tehtiin. Me toimme omat lihat kotoa Kangasniemeltä, Roinilasta. Rosvopaistin kypsyessä kuopassaan jatkoimme vielä hetken Huovisen jalanjäljillä tutustuen Huovisnäreikköön. Huovisnäreikkö on Veikko Huovisen nimikkometsä. Polun varrelta löytyy Veikko Huovisen valitsemia ajatuksia Puukansan tarina -kirjasta. Veikko Huovinen arvosti luontoa ja metsää niinpä nimikkometsä on sopiva hänen elämäntyönsä muistomerkiksi.

Retkemme huipentui suopotkupallopeliin Tervasuolla. Tervasuo on tullut tunnetuksi paikkana, jossa on kuvattu mm. Napapiirin sankarit -elokuvaa. Melkoisia sankareita olimme mekin, kun pelasimme hyttysarmeijan kannustamana reilua peliä pyllähdellen suonsilmäkkeisiin. Elämystä isolla eellä. Pelin jälkeen pääsimme lämpimään saunaan Pyypuottajien majalla. Rosvopaisti maistui kyllä todella herkulliselta pitkän päivän päätteeksi.

Kiitos upeasta elämyksellisestä ja jopa sivistävästäkin päivästä.

Huovispäivän Puula-partiolaisille järjesti Veikko Huovinen -seura osana Spot-lit -hanketta. Spot-lit on kansainvälinen kirjallisuusmatkailuhanke.

Patikointia ja hiekkaa

Aamumme alkoi Hokkilassa perinteisellä partiomaisella aamiaisella eli aamupuurolla. Aurinkoinen päivä oli tarkoitus viettää valloittaen Vuokattia, joten pakkasimme reppuihimme päiväretken tarvikkeet trangiasta lähtien. 

Kipusimme tällä kertaa kuitenkin autolla Vuokatin vaaran päälle. Vuokatin korkeilla kallioilla vietimme juhlallisen hetken partiojuhla-asuissamme kun Puula-partion uusin jäsen, Pauli, vannoi sudenpentulupauksen. Lupaus teki hänestä ihka oikean partiolaisen. Paulille tämä leiri oli ensimmäinen partioleiri ikinä. Hetki sai yllätysvieraan kun aina niin iloinen tubettaja Roni Back tupsahti katselemaan maisemia samalle kalliolle, jossa me vietimme juhlahetkeä. Vaihdoimme muutaman sanan partiosta Ronin kanssa, onhan hän ollut mukana Koitos-19 haasteessa, ja esiintyjänä edellisellä isommalla partioleirillä, Ryskeellä 2019.

Viralliset partioasut pakattiin autoon, sidottiin kengännauhat ja suunnattiin patikoimaan. Valitsimme reitin, joka kiertää Vuokatinvaaran huippua. Patikointireitti oli hyvin vaihtelevaa maastoa ja korkeuserot olivat matkan varrella suuria. Kävellessä sai katsoa tarkkaan jalkoihinsa, että löysi ne oikeat askelmat niin alas kuin ylös mennessä. Maisemien katseluunkin ennätettiin hetkittäin keskittyä. 

Matkan varrella pysähdyimme laittamaan ruokaa trangioilla ja hernekeitto maistui hyvin kaikille.

Kaikkiaan matkaa kertyi meille hieman vajaa seitsemän kilometriä. Hyvin kaikki jaksoimme ja kaikille jäi mukava kokemus vaeltamisesta. Joillekin reissu oli ensimmäinen laatuaan.

Kädentaitoja ja muuta mukavaa

Viimeisenä varsinaisena leiripäivänä oli tarkoitus olla vaan leiripaikassamme Hokkilassa. Suoritimme Hämeen partiopiirin kehittämän ULKOLONA-merkkiä. Melkoisia tehtäviä siihen liittyikin. Teimme voileipähalsterit ja tietysti testasimme niitä nuotiolla illan mittaan. Lisäksi ohjelmassa oli kemiallisia kokeita. Pienten räjähdysten ja limajuttujen kautta opimme miten erilaiset aineet reagoivat keskenään.

Leirin viimeinen iltanuotio on aina vähän isompi juttu. Tänään sitä vietimme Hokkilan rannassa esityksistä, leikeistä ja partiolauluista nauttien. Poikien kertomat vitsit saivat rannan raikumaan naurunremakasta. Taidokkaat frisbeekiekon heittelyt pitivät meitä jännityksessä ja olihan ohjelmassa tietysti myös partiomaisia leikkejä. Titta Vehmala kertoi maailmanjamboree leiristään USA:ssa vuonna 2019. Jättimäisen leirin leirielämä ja upeat merkit sai nämä nuoret kiinnostumaan jamboree-leireistä. Seuraava Maailman Jamboree järjestetään Koreassa 2023, mutta jos ei sinne asti rahkeet riitä pääsemme Puula-partiosta Finjamboreelle jo ensi kesänä kun Suomen Partiolaiset järjestävät KAJO’22 Finjamboreen Hämeenlinnan Evolla. Sitä jäämme odottamaan kaikki.

Tenetti’21 piti sisällään kaikkea mitä leirin kuuluukin. Telttailua, patikointia, itse tehtyä ruokaa, ystäviä, laulua, valvomista, nukkumista, saunomista, uimista, elämyksiä ja kokemuksia, joita on kiva muistella!